Koentsyymi Q10 eli ubikinoni on elämälle välttämätön rasvaliukoinen molekyyli, jota esiintyy kaikissa elimistön soluissa ja muodostuu jatkuvasti maksassa. Aineella on keskeinen rooli elimistön solujen mitokondrioiden energian tuotannossa. Muun muassa sydän- ja aivosolut käyttävät koentsyymi Q10:n tuottamaa energiaa.
Koentsyymi Q10 -ravintolisiä on käytetty vuosikymmenien ajan aineen terveysvaikutusten vuoksi, mutta aika ajoin näiden ravintolisien hyödyllisyyttä on kyseenalaistettu viitaten ubikinonin huonoon imeytyvyyteen ihmisen elimistössä. Koentsyymi Q10:n imeytymistä onkin syytä tarkastella hiukan tarkemmin. Imeytyykö ravintolisistä saatu koentsyymi Q10 tutkimusten mukaan vai onko aineen käyttö ravintolisänä turhaa?
Q10 imeytyy kaksivaiheisesti
Ruokavaliosta saadun koentsyymi Q10:n imeytymisen on todettu olevan hidasta ja rajallista aineen vettähylkivän koostumuksen sekä suuren molekyylipainon vuoksi (Bhagavan & Chopra 2006; Ochiai ym. 2007; Gueven ym. 2015). Koentsyymi Q10 imeytyy suolistosta hitaasti siten, että seerumin Q10-pitoisuus saavuttaa piikin 6–8 tunnin kuluttua aineen nauttimisesta, aineen puoliintumisajan ollessa 33 tuntia (Tomono ym. 1986; Bhagavan & Chopra 2006; Gueven ym. 2015). Tomonon ym. (1986) tutkimuksessa, jossa tutkittiin 16 terveen miehen seerumin Q10-tasoja 100 mg annoksen käytön jälkeen, todettiin, että useimpien kohdalla Q10-taso kohosi toisen kerran 24 tunnin kuluttua aineen nauttimisesta. Tutkimuksissa puhutaankin koentsyymi Q10:n kaksivaiheisesta imeytymisestä vereen, minkä uskotaan johtuvan aineen uudelleen jakautumisesta elimistössä sekä enterohepatiittisesta kierrosta (Gueven ym. 2015). Veressä valtaosa ubikinonista (yli 90 %) esiintyy ubikinolin (CoQ10H2) muodossa eli pelkistyneessä muodossa (ks. esim. Kaikkonen ym. 2002). Pelkistyminen tapahtuu suoliston enterosyyttisoluissa ennen yhdisteen kuljetusta verenkiertoon.
Tasoissa voi olla alueellisia vaihteluita ja ne laskevat iän myötä
Terveillä aikuisilla koentsyymi Q10:n seerumitasot vaihtelevat 0,40 ja 1,91 μmol/l välillä (Bhagavan & Chopra 2006). Teklen ym. (2010) Tukholman Karoliinisessa instituutissa tekemässä tutkimuksessa selvitettiin muun muassa koentsyymi Q10 -tasoja 19–59-vuotiailla naisilla Puolassa, Ruotsissa ja kahdella alueella Serbiassa. Tutkimuksessa todettiin, että Q10-tasot olivat ruotsalaisilla ja puolalaisilla naisilla keskimäärin 1 nmol/ml ja serbialaisista ensimmäisellä ryhmällä 1,5–3,5 nmol/ml ja toisella, ympäristökatastrofialueella eläneellä ryhmällä alle 0,5 nmol/ml. Q10-tasojen sanotaan olevan korkeimmillaan yleensä 20-vuotiaana, minkä jälkeen alkaa tapahtua vähentymistä siten, että 40-vuotiaalla vähennys on 30 %, 60-vuotiaalla 50 % ja 70-vuotiaalla 75 %. Yli 80-vuotiaalla ubikinonin pitoisuus silmän retinassa voi olla yli 40% alhaisempi kuin alle 30-vuotiaalla (Qu ym. 2009).
Annoskoolla on merkitystä
Eläintutkimuksissa on havaittu, että elimistön kaikki kudokset, mukaan lukien sydämen ja aivojen mitokondriot, saavat käyttöönsä koentsyymi Q10:tä, kun sitä käytetään suuria määriä (Bhagavan & Chopra 2006; Gueven ym. 2015). Ihmisillä tehdyissä tutkimuksissa Q10:n on todettu nostavan seerumin Q10-tasoja huomattavasti 60–800 mg annoksilla. Esimerkiksi Allevan ym. (1995) tutkimuksessa todettiin, että koentsyymi Q10 -ravintolisän käyttö 100 mg päiväannoksella kohotti terveen aikuisen seerumin Q10-pitoisuutta 0,6:sta 1,5 mg:aan/l. Tällä on todettu olevan suotuisia vaikutuksia LDL-kolestrolin hapettumisen ehkäisemisessä.
Kaikkosen ym. (1997) tutkimuksessa puolestaan annettiin 60 terveelle, keski-iältään 46-vuotiaalle, tupakoivalle miehelle 90 mg päivässä joko öljypohjaista tai rakeista Q10-valmistetta tai lumeainetta. Tutkimuksen mukaan öljypohjainen Q10-kapseli kohotti plasman Q10-tasoa 178% ja rakeinen valmiste 168%. Tutkijat toteavat, että molempien Q10-valmisteiden biosaataavuus oli yhtä hyvä. 30 mg kerta-annoksella ei kuitenkaan todettu olevan merkittävää vaikutusta plasman Q10-tasoihin (myös Kaikkonen ym. 2002).
Myös Shultsin (1998) ryhmän tutkimus antoi saman suuntaisia tuloksia. Kyseisessä pilottitutkimuksessa 15 Parkinsonin tautia sairastavalle osallistujalle annettiin 200 mg koentsyymi Q10:tä suun kautta kaksi, kolme tai neljä kertaa päivässä kuukauden ajan. Tutkimuksessa todettiin, että suun kautta nautittu Q10 kohotti veren Q10-tasoja huomattavasti. Ainetta siedettiin hyvin, mutta neljä kertaa 200 mg päivässä (eli 800 mg) saaneilla todettiin lieviä muutoksia virtsa-arvoissa.
Kaikkonen ym. (2002) tiivistävät koentsyymi Q10:n imeytymistä käsitelleiden tutkimustensa tuloksia. Plasman Q10-tasojen todetaan olevan riippuvaisia annostuksesta 200 mg päiväannokseen saakka; kyseisellä annostuksella plasman Q10-tasot kohosivat 6,1-kertaisesti. Huomattavaa kuitenkin on, että samanaikainen E-vitamiinilisän käyttö alensi Q10-tasoja.
Eräässä satunnaistetussa, lumekontrolloidussa kaksoissokkotutkimuksessa puolestaan arvioitiin terveiden miesten seerumin Q10-tasoja 30 mg, 100 mg tai lumeaineen yksittäisellä päiväannoksella kahden kuukauden ajan (Zita ym. 2003). Tutkimukseen osallistuneiden 99 miehen Q10-tasojen keskiarvo oli tutkimuksen alussa 1,26mg/l (10%, 90%, fraktiilit: 0,82, 1,83). Q10-lähtötasot eivät olleet iästä riippuvaisia, mutta jonkinlaista positiivista yhteyttä havaittiin kehonpainoon ja 1–10 tupakan polttamiseen päivässä. Seerumin Q10-tasojen keskiarvot kohosivat 30 mg annoksella 0,55 mg/l ja 100 mg annoksella 1,36 mg/l, kun lumeaineen käytön seurauksena keskiarvo laski 0,23 mg/l. Näin ollen muutokset Q10:tä saaneessa ryhmässä erosivat suuresti lumeaineryhmästä, joskin myös Q10-ryhmien välillä oli merkittävä ero 100 mg saaneen ryhmän hyväksi. Q10-ryhmissä tapahtuneet muutokset eivät olleet riippuvaisia seerumin Q10-lähtötasoista, iästä tai kehonpainosta.
Schulz ym. (2006) vertailivat neljän Q10-valmisteen vaikutuksia 60 mg päiväannoksella 54 terveeseen aikuiseen 14 päivää kestäneessä tutkimuksessaan. Kaikkien tutkittujen valmisteiden todettiin kohottaneen plasman Q10-tasoja tilastollisesti merkitsevästi (P<0.01), mutta liukoisessa (”solubilizate”-valmiste, Solu Q10) muodossa aineen biosaatavuus oli parempi kuin öljypohjaisten ja kiteisten valmisteiden. (Ks. myös Liu & Artmann 2009, jotka vertailivat kolloidi-Q10-valmisteen [colloidal-Q10] imeytymistä öljypohjaisten ja liukoisten valmisteiden imeytymiseen.)
Myös Mabuchi ym. (2007) suorittivat satunnaistetun, lumekontrolloidun kaksoissokkotutkimuksen koentsyymi Q:10:llä. Tutkimuksessa selvitettiin Q10:n ja lumeaineen vaikutuksia korkeasta kolestrolista kärsivillä, kolestrolilääke atorvastatiinilla (16 mg/d) hoidetuilla potilailla. 24 potilasta sai 100 mg Q10:tä päivässä ja 25 potilasta lumeainetta. Lumeaineryhmässä plasman Q10-tasot laskivat 42 %, kun taas Q10-ryhmässä ne kohosivat 127 %. Samalla kun atorvastatiinin katsottiin laskevan plasman Q10-tasoja, Q10-lisän käytön todettiin nostavan niitä.
Näiden tutkimusten perusteella voidaan todeta, että aineen yleisesti hitaasta ja rajallisesta imeytyvyydestä huolimatta ravintolisistä saatuna koentsyymi Q10 kohottaa selkeästi veren Q10-tasoja, kun sitä käytetään riittävän suuria, vähintään 60 mg päiväannoksia.
Johtopäätökset
Koentsyymi Q10:n imeytyminen on suhteellisen hidasta ja tapahtuu kahdessa vaiheessa. Ihmisillä aineen tasot voivat vaihdella alueellisesti. Iän myötä ne alkavat laskea merkittävästi. Tutkimusnäyttö viittaa siihen, että riittävän suurina, vähintään 60 mg annoksina saatuna koentsyymi Q10 imeytyy verenkiertoon hyvin. Pienempien päiväannosten kohdalla aineen hidas ja rajallinen imeytyminen muodostuvat ongelmaksi. Käytettäessä koentsyymi Q10 -ravintolisiä tulee siis varmistua siitä, että käytetty päiväannos on riittävän suuri, vähintään 60 mg.
Katso myös muita Q10:n imeytymisestä kertovia kirjoituksia:
Piperiinin ja lesitiinin vaikutus koentsyymi Q10:n imeytymiseen