Markkinat ovat pullollaan erilaisia ravintolisiä, ja ravintolisäkauppojen hyllyt pursuavat mitä erilaisempia valmisteita. Yksi tämän hetken trendeistä on tehdä tuotteita, joiden imeytyminen on mahdollisimman optimaalista. Eri aineiden imeytymiseen liittyvät tutkimukset ovat tällä hetkellä kuumia, ja erilaisten oksidien, sitraattien, pikolinaattien ja sulfaattien muoto tulee ajoittain tärkeämmäksi kuin itse perusaine.
Q10 on yksi aine, jonka kohdalla imeytymisen roolia on korostettu vähintään markkinoinnissa (vaikka asia ei välttämättä ole niin keskeinen kuin joskus ajatellaan) Tässä tekstissä luodaan kriittinen katsaus yhteen tutkimukseen, joka käsittelee sitä, mikä Q10-valmiste imeytyy parhaiten. Erityisesti mielenkiinnon kohteena on, millaisia johtopäätöksiä tämän tutkimuksen perusteella voi tehdä terveyskaupan hyllyn edessä valitessaan Q10-tuotteita.
Millainen tutkimus?
Nutrition-aikakauskirjassa on julkaistu tutkimus, joka kartoittaa erilaisten Q10-valmisteiden imeytymistä. Kyseessä on Lopez-Lluchin ja kumppaneiden tutkimus ”Bioavailability of coenzyme Q10 supplements depends on carrier lipids and solubilization”. Tutkimuksessa on asetettu vastakkain seitsemän valmistetta, ja siinä seurataan niiden vaikutusta veren Q10-tasoihin. Tutkimuksen taustavoimana on Pharma Nord, joka on lahjoittanut tutkimuksessa käytettävät valmisteet.
Tutkimuksessa on seitsemän valmistetta, joissa jokaisessa oli 100 mg Q10:ä.
1) Lippulaivatuote 1: Pehmytkapseli, jossa soijaöljymatriisi, jossa lämpö-viileäkäsitelty kristallointimenetelmä.
2) Lippulaivatuote 2: Pehmytkapseli, jossa MCT-öljyä sekä 12 mg C-vitamiinia, valmiste ubikinolimuodossa.
3) Pehmytkapseli, jossa soijaöljymatriisi.
4) Pehmytkapseli, jossa oliiviöljyä ja kaakaovoita.
5) Pehmytkapseli, jossa oliiviöljyä, kaakaovoita sekä 25 mg C-vitamiinia
6) Kovakapseli, jossa mikronisoitua Q10-jauhetta.
7) Pehmytkapseli, jossa oliivi- ja soijaöljymatriisi.
Tutkimuksen tulokseksi saadaan, että Pharma Nordin lippulaivavalmisteet ovat ylivertaisia verrattuna muihin tutkimuksessa oleviin valmisteisiin. Voidaanko esimerkiksi tämän tutkimuksen perusteella todeta, että Pharma Nordin valmisteet imeytyvät selkeästi paremmin kuin muut markkinoilla olevat valmisteet? Ennen kuin hypätään lopullisiin johtopäätöksiin, on hyvä tarkastella tutkimuksen useampaa tekijää.
Mihin voidaan yleistää?
Ensimmäiseksi on hyvä kiinnittää huomiota siihen, että tutkimuksessa ei vertailla keskenään markkinoilla kilpailevia valmisteita: ei niin, että otettaisiin tuotteita jokaiselta valmistajalta ja vertailtaisiin niiden imeytymistä keskenään. Tutkimuksessa on sen sijaan vastakkain seitsemän valmistetta, jotka ovat kaikki Pharma Nordin itsensä valmistamia. Mukana on kaksi lippulaivavalmistetta sekä viisi yleistä tuotetta, jotka on tehty puhtaasti tätä tutkimusta varten.
Asetelmaa voisi verrata siihen, että tutkijat haluaisivat verrata keskenään kolmen valmistajan appelsiinimehuja: yhdeltä tuorepuristettua, toiselta vitaminoitua ja kolmannelta tiivisteestä valmistettua. Kuitenkin sen sijaan, että tutkijat ostaisivat jokaiselta purkillisen appelsiinimehua, he laittavat yhden valmistajan tekemään omaa appelsiinimehuaan sekä mahdollisimman hyviä jäljitelmiä kahden kilpailijan appelsiinimehuista. Tämän jälkeen koostumus- ja makutestissä kuitenkaan ei olisi kyse todella kolmen eri valmistajan mehusta, vaan yhden valmistajan versioista.
Tutkijat itsekin huomauttavat, että tuloksia ei ole mahdollista yleistää suorilta niin, että ne koskisivat muiden valmistajien ubikinonia tai ubikinonituotteita (”– – our results are only applicable to the compositions used in this study – – ”); he itse toteavat, että perustuotteissakin on valmistajakohtaisia eroja. Jos siis haluttaisiin tutkia markkinoilla olevia erilaisia Q10-valmisteita, ne tulisi todellisesti asettaa vastakkain.
Keilapalloja ja marmorikuulia – mitä verrataan mihin?
Toinen tutkimuksesta nouseva huomio on, että siinä verrataan keskenään viittä hyvin perusmuotoista tuotetta sekä kahta laatutuotetta, joissa on imeytymistä edistäviä tekijöitä. Tutkimuksessa ei kuitenkaan huomioitu yleisiä Q10:n imeytymistä edistäviä aineita, kuten piperiiniä (esimerkiksi kauppaimellä BioPerine). Tutkimuksessa ei myöskään ollut mukana soijalesitiiniä sisältävää valmistetta, vaikka aineen on alustavissa hiirikokeissa havaittu lisäävän ubikinonin imeytymistä (Zhoun ja hänen ryhmänsä tutkimuksessa vuodelta 2013 havaittiin, että soijalesitiiniä sisältävillä öljykapseleilla oli 176,6 % parempi imeytyminen kuin kuivatableteilla).
On hieman eri asia verrata kahta laatutuotetta viiteen geneeriseen tuotteeseen kuin verrata keskenään sellaisia tuotteita, joissa käytetään erilaisia tapoja lisätä Q10:n imeytymistä. Tässä suhteessa tämän tutkimuksen tutkimusasetelmassa on melkoinen riski sille, että laatutuotteiden laatu ylikorostuu.
Pikamatka vai maraton: milloin kellot pysäytetään?
Kolmanneksi on syytä huomata, että ”imeytyminen” ei ole täysin yksiselitteinen asia. Sitä voidaan kyllä mitata mielekkäillä menetelmillä, mutta esimerkiksi seuranta-aika on tärkeä tekijä. Toiset aineet imeytyvät hitaammin kuin toiset, mutta tämä ei tarkoita, että ne eivät imeytyisi. Tutkimuksessa koehenkilöitä seurattiin 48 tunnin ajan. Tähän mennessä tutkittavien lippulaivatuotteiden pitoisuus veressä oli laskenut merkittävästi. Kuitenkin vasta tässä vaiheessa kaksi vertailutuotetta (soijaöljytuote sekä soija-oliiviöljykapselit) olivat nostaneet veren Q10-pitoisuutta korkeimpaan tasoonsa. Toisin sanoin, niissä imeytyminen oli päässyt siinä vaiheessa vasta täyteen vauhtiin, kun seuranta jo lopetettiin. Näin ollen tarkastelujakson katkaiseminen 48 tuntiin saattaa vääristää tuloksia sillä, että joidenkin hitaammin imeytyvien tuotteiden kohdalla ne eivät välttämättä ehtineet saavuttaa koko imeytymispotentiaaliaan.
Tilannetta voisi verrata siihen, että lähtöviivalle asetetaan maratoonareita sekä pikamatkan juoksijoita. Tarkoituksena olisi selvittää, kuka juoksee pisimmälle. Kun lähtölaukaus ammuttaisiin, maratoonarit lähtisivät hölköttelemään eteenpäin, kun taas pikajuoksijat ampaisisivat vauhtiin. Kuitenkin pilliin vihellettäisiin jo kahden minuutin päästä, kun pikamatkan juoksijat olisivat ehtineet saada kunnon etumatkan.
Tietysti vertaus pikamatkalaisten ja maratoonarien välillä ei ole täysin reilu, sillä osa maratoonareista saattaisi hyytyä vain jonkun matkaa pikamatkalaisten jälkeen. Kuitenkaan se, että kellot pysäytetään siinä kohdassa, kun osa pääsee huippuvauhtiinsa, ei ole asianmukaista.
Yksi sukkakoko kaikille?
Neljäs huomio ei liity niinkään tutkimusasetelmaan itseensä, vaan siihen, millaisia yleistyksiä tuloksista voidaan tehdä. Tutkimuksissa selkeä huomio on ollut, että Q10:n imeytyminen on varsin yksilöllistä. Tutkijat listasivat mahdollisiksi selityksiksi ihmisten suolistojen erilaiset mikrobiomit, erilaisen taipumuksen imeä rasvoja suolistosta ja jopa eri ihmisten enterosyyttien (suoliston epiteelisolukon yleisin solutyyppi) erilaisen metabolisen kapasiteetin.
Eri tutkittavien aineiden kohdalla eri henkilöillä havaittiin huomattavan erilaisia tuloksia, ja esimerkiksi kolmen tutkittavan kohdalla tutkitut lippulaivatuotteetkin imeytyivät hyvin heikosti (AUC eli kokonaisimeytyminen 48 h aikana vaihteli noin -5:n ja 55:n mg/l välillä näillä lippulaivatuotteilla).
Tämä ei toki vaikuta siihen, että tulosten mukaan lippulaivatuotteet imeytyvät keskiarvollisesti tutkimuksessa parhaiten. Kuitenkin tulokset viittaavat siihen, että mikä on jollekin paras ratkaisu, ei välttämättä ole sitä toiselle. Yksilölliseen imeytymiseen mitä ilmeisimmin vaikuttaa monia tekijöitä, joita olisi hyvä tutkia lisää.
”Samat tulokset kuin naapuriryhmällä?”
Viidentenä huomiona voidaan todeta, että olisi hyvä aina seurata, millaisia tuloksia seuraavista vastaavista tutkimuksista saadaan. Yleensä luotettavia kokonaistuloksia saadaan siinä vaiheessa, kun erilaisia tutkimuksia alkaa kerääntyä.
Monesti yksittäinen tutkimus saattaa viitata hyvin radikaaleihin tuloksiin, mutta tutkimuksia toistettaessa tulokset eivät välttämättä ole niin maata mullistavia kuin miltä alun perin vaikuttaa. Hyvä vertailukohta on esimerkiksi tutkimukset, joissa verrataan piperiinin vaikutusta kurkumiinin imeytymiseen. Ensimmäinen tutkimus aiheesta (Shoba kumppaneineen vuonna 1998) havaitsi, että piperiini lisäsi kurkumiinin imeytymistä valtavat 2000 %. Toisaalta toisessa tutkimuksessa (Anthony kumppaneineen vuonna 2008) havaitsi, että imeytyminen parantui noin 50 %. Vaikka 50 % on hyvä tulos, se on silti merkittävästi vähemmän kuin 2000 %. Toisin sanoin, vaikka hyvin tehtyjen tutkimusten kohdalla on hyvä ottaa tulokset vakavasti, yleensä suuressa mittakaavassa paikkansa pitäviä tuloksia aletaan saada siinä vaiheessa, kun tutkimustuloksia alkaa kertyä suurempia määriä.
Q10-imeytymistutkimuksen tekijät ovat siinä suhteessa reiluja, että he vertaavat artikkelin loppupuolella eri tutkimuksissa saatuja imeytymistasoja omiin tuloksiinsa. Tulosten perusteella heidän tutkimiensa yleistuotteidensa aiheuttamat veren huippuarvojen nousut (ns. Cmax-arvot, jotka olivat vaatimattomasti välillä 0,181–0,381), olivat melko tavalla alhaisempia kuin esimerkiksi heidän viittaamassaan Weisin ryhmän tutkimuksessa (tulos oli pehmytkapseleille jopa 0,88). Näin ollen osassa muita tutkimuksia verestä mitatut huipputasot ”yleisille tuotteille” olivat jopa kaksi kertaa parempia kuin tässä tutkimuksessa. Toisenlaisissa asetelmissa lippulaivatuotteiden etumatka olisi hyvinkin voinut tulla kurotuksi umpeen tai ainakin merkittävästi pienemmäksi.
Vaatimattomia johtopäätöksiä
Tässä käsitelty tutkimus on osa tiedeyhteisön pyrkimystä ymmärtää paremmin Q10:n imeytymistä sekä biosaatavuutta. Tutkimus on luonnollisesti myös Q10-valmisteiden valmistajille ja markkinoijille mielenkiintoinen, koska se antaa viitteitä siitä, mikä voisi olla mahdollisimman biosaatavaa muotoa Q10:stä. Kuitenkin tutkimuksessa on useita tekijöitä, jotka vaikeuttavat tulosten yleistämistä markettihyllyn äärellä.
Katso myös muita Q10:n imeytymisestä kertovia kirjoituksia: