Niasiini on yleisnimitys nikotiiniamidille ja nikotiinihapolle, jotka ovat farmakologisesti erilaisia, mutta jotka saavat aikaan samanlaiset vitamiinivaikutukset. Niasiini toimii koentsyyminä elimistön hapetusreaktioissa, osallistuu ihon sekä limakalvojen uusiutumiseen ja toimii elimistössä antioksidanttina. Niasiini on tarpeellista ihon ja limakalvojen terveydelle. Samoin se on välttämätöntä hermoston toiminnalle sekä väsyneisyyden ja uupumuksen ehkäisemiseksi.

Tässä esitellyistä niasiinin vaikutuksista on huomattava, että osa niistä saadaan tutkimuksissa aikaan annoksilla, jotka ovat jopa tuhatkertaisia suositusannostukseen ja satakertaisia korkeimpiin annosrajoihin verrattuna. Kuitenkin ne omalla tavallaan ilmentävät niasiinin mahdollisuuksia ja vaikutuksia elimistössä.

Tarve ja lähteet

Niasiinintarve on aikuisilla miehillä iästä riippuen 15–20 mg ja naisilla 13–15 mg. Raskauden aikana naisille suositellaan 17 mg niasiinia päivässä, imettäville 20 mg. (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014.) Hyviä niasiininlähteitä ruuassa ovat maksa, tonnikala sekä pähkinät. Lisäksi esimerkiksi täysjyväviljoissa ja leseissä on paljon niasiinia, mutta tämä ei juuri imeydy ihmiselimistössä (ks. EFSA 2006). Erityisesti vehnässä ja maississa niasiini on sitoutunut sokerimolekyyleihin glykosidimuodossa, mikä vähentää huomattavasti sen imeytymistä (Gregory 1998).

Puutostilat, erityisesti pellagra

Niasiinin puutostila, pellagra, on Suomessa harvinainen tauti. Sille ominaista on ihon punoittaminen, karheus ja hilseily valolle alttiissa ruumiinosissa. Tulehdusoireita esiintyy myös limakalvoilla, ja oireisiin kuuluu lisäksi ripulia, hermokudoksen vaurioita, jotka johtavat tylsistymiseen, unettomuuteen ja masennukseen. Tauti oli aikaisempina vuosisatoina yleinen köyhien keskuudessa, ja Italiassa todettiin vuonna 1902 jopa 100,000 pellagratapausta. Erityisesti durraan ja maissiin perustuvilla ruokavalioilla oli yhteys sairauteen. Nykyisin pellagraa esiintyy esimerkiksi alkoholisteilla, kodittomilla, AIDS:ia sairastavilla sekä joidenkin ruoka-aineiden imeytymishäiriöiden yhteydessä (Forsius 2005; Badawy 2014; Oldham & Ivkovic 2012.)

Erityisesti alkoholisteilla pellagraoireistoon liittyvä sekavuus on helposti sekoitettavissa alkoholin käytön lopettamiseen liittyvään sekavuuteen. Epävarmoissa tilanteissa niasiinihoito on helppo, halpa ja mahdollisesti elämiä säästävä hoitomuoto. (Oldham & Ivkovic 2012.)

Niasiinin terveysväitteet

EFSA eli Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen myöntää eri elintarvikkeille terveysväitteitä, eli jos jossakin ruoassa on kyseistä ainetta, siitä saadaan käyttää myös markkinoinnissa tiettyjä terveyteen liittyviä väittämiä. Koska tämä on hyvin tiukasti säädeltyä, niin EFSA:n prosessi antaa kuvaa ainakin väitteistä, joilla on tiukan tieteellisen tason tuki.

EFSA:n terveysväitteiden mukaan hyväksyttyjä terveysväitteitä ovat, että niasiini vaikuttaa positiivisesti normaaleihin psykologisiin toimintoihin ja hermoston toimintaan, energia-aineenvaihduntaan sekä ihon ja limakalvojen terveyteen. Niasiini myös osallistuu väsyneisyyden ja uupumuksen ehkäisyyn. (EFSA 2009, EFSA 2010)

Turvallisuus ja yliannostus

Niasiini on vitamiinina lähtökohtaisesti turvallista. Jos niasiinia otetaan huomattavan suuria määriä, perinteisenä sivuvaikutuksena on kasvojen ja ylävartalon punoitusta. Noin 40 %:lla suurempia määriä käyttävistä esiintyy punoitusta. Suuremmilla, 2–6 g päiväannoksilla on havaittu vakaviakin sivuvaikutuksia: ruuansulatushäiriöitä, oksentamista ja ripulia. Korkeilla annoksilla on esiintynyt keltaisuutta, uupumusta ja eräässä tapauksessa maksan vajaatoimintaa. Kuitenkin 500 mg annos on oletettavasti turvallinen annos, ja suurempia annoksia on järkevää käyttää vain lääkärin valvonnassa. (Hathcock 1997.)

Muista mahdollisia terveyshyötyjä

Niasiinin yhteyttä veren dyslipidemiaan on tutkittu paljon, ja niasiinia on käytetty tähän tarkoitukseen jo 40 vuotta (Streja ym. 2015). Toisaalta osa tutkimuksista ei ole antanut toivottuja tuloksia, joten viimeistä sanaa asiasta ei ole sanottu. Niasiinin vaikutusta on tutkittu myös erektiohäiriöihin (suurista määristä saattaa olla apua vaikeissa potenssihäiriöissä), akneen (alustavaa näyttöä) sekä munuaissairauksiin (ainakin alustavaa näyttöä).

Ks. myös artikkeli “Vitamiinien turvallisuuskysymyksiä”