Omega 3 -rasvahappoja sisältävät kalaöljyvalmisteet joutuivat jälleen myrskyn silmään, kun kansainvälinen Cochrane-verkosto julkaisi heinäkuussa 2018 meta-analyysin, jonka mukaan kalasta ja kasviperäisistä lähteistä saatavien, ihmiselle välttämättömien omega-3 -rasvahappojen (EPA, DHA) käytön lisäämisellä ei ole juurikaan vaikutuksia kuolleisuuteen tai sydänterveyteen (Abdelhamid ym. 2018). Tutkimuksesta seuranneessa uutisoinnissa omega-3 -ravintolisät julistettiin käytännössä tarpeettomiksi (ks. The Telegraph, Medical News Today, Newsweek). Suomessa tutkimuskatsauksesta uutisoivat ainakin Helsingin Sanomat ja Iltalehti.
Miten Conchrane-verkoston tutkimuskatsaukseen ja sitä seuranneeseen keskusteluun tulisi suhtautua? Onhan kalaöljyjen sydänterveydellisten hyötyjen puolesta kuitenkin esitetty myös vahvaa näyttöä. Niin sanotut omega-3-indeksitutkimukset (ks. von Schacky 2014, Harris 2018) viittaavat siihen, että pienin kuolleisuus ja sydäntapausten määrä on niillä ihmisillä, joilla on korkea veren punasolujen pitkäketjuisten omega-3-rasvahappojen pitoisuus (vähintään 8%, ehkä jopa 10%). Kalaa syömällä näin korkeaan tasoon pääsevät kuitenkin vain harvat (esimerkiksi japanilaiset), mikä käytännössä viittaa siihen, että samaan päästäkseen muiden olisi syytä saada omega-3-rasvahappoja ravintolisistä.
Tuore Cochrane-katsaus pähkinänkuoressa
Nyt julkaistun meta-analyysin, “Omega-3 Fatty Acids for the Primary and Secondary Prevention of Cardiovascular Disease”, tehnyt tutkimusryhmä valitsi 79:stä satunnaistetusta, lumekontrolloidusta tutkimuksesta (RCT, yht. 112 059 osallistujaa) mukaan 25 tutkimusta, joita se piti ”hyvin luotettavina”.
Mukaan valikoidut tutkimukset olivat kestoltaan 12–72 kuukautta, ja niissä oli mukana pohjoisamerikkalaisia, eurooppalaisia, australialaisia ja aasialaisia aikuisia, joilla oli vaihteleva sydän- ja verisuonisairauksien riski. Osa tutkimuksiin osallistuneista oli terveitä ja osalla oli sairauksia. Tutkimuksissa arvioitiin suuremman omega-3-rasvahappojen saannin vaikutuksia sydän- ja verisuonisairauksiin verrattuna pienempään tai olemattomaan omega-3-rasvahappojen saantiin. Valtaosassa mukaan valituista tutkimuksista arvioitiin pitkäketjuisia omega-3-rasvahappoja (LCn3: EPA & DHA) sisältäneiden ravintolisien vaikutuksia, mutta joissakin tutkimuksissa keskityttiin paljon näitä pitkäketjuisia omega-3-rasvahappoja tai ALA-rasvahappoa sisältäviin tai niillä rikastettuihin ruokiin tai ruokavalio-ohjeisiin verrattuna lumeaineeseen tai tavalliseen ruokavalioon.
Pähkinänkuoressa uusi tutkimuskatsaus esittää, että EPA:n (eikosapentaeenihappo) ja DHA:n (dokosaheksaeenihappo) saannin lisäämisellä ei ole merkittävää vaikutusta yleiseen kuolleisuuteen tai sydänterveyteen (sydän- ja verisuonisairauksista johtuvat kuolemantapaukset, sepelvaltimosairauksista johtuvat kuolemantapaukset tai kohtaukset, halvaukset jne.) Myöskään ALA-rasvahapon saannin lisäämisen (esimerkiksi saksanpähkinöiden tai ALA-pitoisen margariinin) ei katosottu vaikuttavan yleiseen kuolleisuuteen tai sydänkuolleisuuteen tai sepelvaltimotapahtumiin, vaikka sillä lienee tutkijoiden mukaan pieni vähentävä vaikutus esimerkiksi sydän- ja verisuonitapahtumiin ja sepelvaltimokuolleisuuteen.
Tutkijat väittävät, että omega-3-kapseleiden ottaminen tai kalan syöminen ei pienennä sydänsairauksien, halvauksien tai kuoleman riskiä. Vaikka tutkimuksessa todetaan, että EPA ja DHA laskevat veren triglyseriditasoja, ravintolisistä saatavien omega-3-rasvahappojen ei katsota todennäköisesti olevan tarpeellisia sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksien hoitoon. Tutkijat kuitenkin esittävät, että kasvipohjaisten ALA-rasvahappojen saannin lisääminen saattaa tarjota jonkinasteista suojaa joiltakin sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksilta. (Abdelhamid ym. 2018.)
Tutkimuskatsauksen kritiikkiä
Abdelhamidin ym. (2018) tutkimus on saanut aikaan kriittisiä reaktioita, erityisesti piireissä, joissa on pidetty vahvasti esillä omega-3-rasvahappojen käytön hyötyjä sydänsairauksista kärsivillä. OmegaQuant (ks. esittely lopussa) julkaisi 31.7.2018 sivustollaan tekstin, ”What does a nutrient have to do to get some respect around here?”, jossa esitetään voimakasta kritiikkiä kyseistä meta-analyysiä kohtaan. Vaikka kyseessä on kaupallinen sivusto, se tiivistää hyvin sen, miten muut tutkijat ovat kritisoineet katsausta.
(1) Ravintoaineet eivät ole lääkkeitä, joten vaikutusaika ei ole lyhyt
Ensimmäinen kritiikin aihe koskee meta-analyysiin mukaan otettuja tutkimuksia: tutkimusryhmä arvioi tutkimuksia, joissa omega-3-rasvahappojen vaikutuksia tutkittiin samalla tavalla kuin lääkkeiden vaikutuksia yleensä tutkitaan. Mukaan otetut tutkimukset olivat lyhyen aikavälin tutkimuksia, joissa joko tutkittavan aineen annostus oli liian pieni tai tutkimuksen kesto hyvin lyhyt. Lähes mikään ravintoaine, jolla on todettu olevan hyödyllisiä vaikutuksia, ei läpäise tällaisia tutkimuksia. Esimerkiksi Burana auttaa päänsärkyyn alta tunnissa, mutta jos haluaa kasvattaa lihaksiaan proteiinilisällä, ei peilin edessä kannata odottaa nopeita tuloksia, vaan käyttöä on jatkettava pitkään. Voidaankin perustellusti kysyä, miten lyhytkestoiset tutkimukset, joissa käytetään matalia omega-3-rasvahappoannoksia, voisivat saada aikaan pitkäaikaisen omega-3-rasvahappojen käytön hyötyjä.
(2) Annoksella on väliä
Toiseksi sivusto kritisoi tutkimusten annostelua, jolla on suuri merkitys tulosten kannalta. Harrisin ja von Schackyn kehittämän omega-3-indeksin mukaan veren punasolujen omega-3-rasvahappojen pitoisuuden tulisi olla vähintään 8%, jotta sydänterveyden kannalta merkittäviä positiivisia vaikutuksia voitaisiin havaita. Nyt julkaistun meta-analyysin käsittelemissä tutkimuksissa mukana olleiden omega-3-indeksi ei todennäköisesti ollut yli 6%, jolloin sydänterveyden kannalta merkittävää hyötyä ei saavuteta. Mikäli omega-3-rasvahappoja halutaan tutkia kuten lääkeaineita, on käytettävä riittävän suuria annoksia. Vertailun vuoksi esimerkiksi Buranan kohdalla on eri asia tutkia sen vaikutusta päänsärkyyn 40 mg ja 400 mg annoksilla. Tutkimuksissa tällaiset pitoisuudet tulisi myös varmistaa verikokeilla.
(3) Entä muu tutkimusnäyttö DHA:n ja EPA:n hyödyistä?
Kolmanneksi meta-analyysi herättää kysymyksen tutkimuksen tarpeellisuudesta ja tavasta, jolla tutkimuksista uutisoidaan. Viime vuosina on julkaistu muitakin meta-analyysejä, joissa näyttöä omega-3-lisien hyödyistä ei löydetty, mutta toisaalta myös sellaisia meta-analyysejä, joiden perusteella EPA ja DHA vaikuttavat kokonaisuutena positiivisesti (esim. Alexander ym. 2017). Miksi nostaa esiin vain meta-analyysit, joiden mukaan omega-3-rasvahapoilla ei ole positiivisia vaikutuksia?
(4) Tutkimuskohteiden valinnan merkitys: sydänlääkkeet ja leikkaukset
Neljänneksi näyttää siltä, että Abdelhamid ym. (2018) vetävät aineistonsa pohjalta liian laajoja johtopäätöksiä omega-3-rasvahappojen vaikutuksista. Mukaan otettujen tutkimusten osallistujista monet olivat iäkkäitä ja sairastivat lähtötilanteessa jotakin kroonista sairautta, jota hoidettiin lääkkeillä. Kun osallistujille annettiin vain melko pieniä määriä omega-3-rasvahappoja ja tutkimukset kestivät yleensä suhteellisen lyhyen aikaa (keskimäärin 2–3 vuotta), on ymmärrettävää, että sydänsairauksien riski ei merkittävästi pienentynyt. Tämän perusteella tuskin kuitenkaan voidaan väittää, että omega-3-rasvahapot eivät edistäisi sydänterveyttä lainkaan. Kuten OmegaQuant-sivustolla todetaan, ei liene mielekästä olettaa pienestä omega-3-annoksesta olevan hyötyä ihmisille, jotka käyttävät jo sydänlääkitystä tai ovat jo läpikäyneet leikkauksia sydänkuolemariskin pienentämiseksi. On eri asia tutkia pelkästään omega-3-rasvahappojen vaikutusta sydämen terveyteen kuin sekä omega-3-rasvahappojen että verenpainelääkkeiden vaikutusta; jos jälkimmäisiä ei kontrolloida, tutkimustulokset vääristyvät helposti.
(5) Katsauksen johtopäätökset eivät täysin vastaa tutkimusten tuloksia
Ongelmallisena meta-analyysissä pidetään myös sitä, että tutkimustuloksista vedetyt johtopäätökset ja tulkinnat eivät kaikilta osin vastaa tutkimustuloksia. Esimerkiksi tutkimuksesta ei käynyt ilmi, että ALA-rasvahapolla olisi tilastollisesti merkittävää vaikutusta sepelvaltimotautitapahtumiin (CHD) tai angiinaan, mutta tästä huolimatta tutkijat pitävät hyötyä mahdollisena. Toisaalta tutkimuksissa tuli esiin vahvaa tilastollista näyttöä EPA:n ja DHA:n vaikutuksesta sepelvaltimotautitapahtumiin (CHD), mutta tutkijoiden mukaan hyötyä ei todennäköisesti ollut. OmegaQuant-sivuston artikkelin mukaan datan ja johtopäätösten välinen ristiriita on häiritsevä. Väitteiden perusteella näyttää siltä, että tutkimus on vääristynyt kasvipohjaisen ALA:n eduksi useimmiten kaloista saatavien EPA:n ja DHA:n kustannuksella.
(6) Tutkittavien Omega-3-lähtötasoja ei tarkistettu alussa
Viimeinen, muttei suinkaan vähäisin, kritiikin aihe, jonka OmegaQuant nostaa esiin, liittyy meta-analyysiin valittujen tutkimusten osanottajien omega-3-lähtötasoihin. Tutkijat myöntävätkin tämän suoraan: ”…emme valitettavasti pystyneet selvittämään [osallistujien] pitkäketjuisten omega-3-rasvahappojen saannin lähtötasoa tai statusta suurimman osan mukaan otettujen tutkimusten kohdalla” (Abdelhamid ym. 2018, s. 52). Tämä on kuitenkin lähtökohtaisesti ongelmallista, koska omega-3-lisien käytön positiivisia vaikutuksia tuskin voidaan odottaakaan yksilöillä, joiden omega-3-indeksit ovat jo lähellä optimaalista tai optimaaliset. Toisin sanoin, jos syö jo lähtökohtaisesti päivittäin rasvaista kalaa, on huomattavan erilaisessa lähtökohdassa kuin henkilö, joka ei syö lainkaan kalaa. Myös omega-3-rasvahappoja jo sisältävien ruokavalioiden vaikutusta tutkimusten tuloksiin on mahdotonta arvioita tässä tilanteessa. EPA:n ja DHA:n saannissa ei välttämättä näin ollen ole käytännössä valtavaa eroa omega-3- ja lumeaineryhmien välillä.
Jos verrataan tilannetta lääketutkimukseen, niin asetelma on samanlainen kuin jos tutkittaisiin Buranan vaikutusta särkyyn, mutta jotkut söisivät jo muutenkin joka päivä Buranaa riippumatta siitä, ovatko he tutkittavien ryhmässä vai kontrolliryhmässä.
(7) Miksi vain 25 tutkimusta 79:stä valittiin mukaan?
Edellä kuvatun OmegaQuant-sivustolla esitetyn kritiikin lisäksi voidaan kysyä, millä perusteella vain 25 tutkimusta 79:stä mahdollisesta valittiin mukaan. Eikö tutkijoiden ”hyvin luotettavina” pitämien tutkimusten kategoria voi määrittyä käytännössä mielivaltaisesti? Voiko valikointi olla tarkoituksellisesti suunnattu tiettyjä lopputuloksia silmällä pitäen? Kriittinen lukija ei voi ohittaa sitä, että omega-3-rasvahappoja sisältävät tuotteet voivat mahdollisesti kilpailla sydänlääkkeiden kanssa. Antaako tämä mahdollisesti syytä niiden vähättelyyn julkaisussa, jonka analyysien tekijät ovat itse lääkäreitä? Korruptiosyytöksiä ei tietenkään tule esittää kevyesti, mutta edellä mainitut kritiikin aiheet heittävät jonkinlaista varjoa Abdelhamidin ym. (2018) meta-analyysin ylle. Ainakaan meta-analyysin tuloksia ei pitäisi kenenkään niellä sellaisenaan.
Mitä tästä voi seurata?
Helsingin Sanomien ja Iltalehden julkaisemien varsin yksipuolisten Cochrane-meta-analyysiä esittelevien artikkelien saamat kommentit kuvaavat hyvin tieteen – ja varsinkin ravitsemustieteen – popularisointiin liittyviä ongelmia. ”Humpuukia ja rahastusta sellaiset lisät kaikki tyynni!” Yhdestä tutkimuskatsauksesta voidaan helposti repiä isot otsikot, joilla voi olla merkittäviä seurauksia. Jos omega-3-rasvahappoihin liittyvää tutkimusta esitellään yksipuolisesti ja väitetään, ettei omega-3-rasvahappolisistä ole hyötyä, moni jättää lisät hankkimatta ja nauttimatta. Ruokavaliosta ei kuitenkaan yleensä saada riittävästi näitä tarpeellisia rasvahappoja, jotta niiden sydänsairauksilta suojaava vaikutus saataisiin aikaan.
On toki jokaisen oikeus ja velvollisuus kysyä, mitä agendaa väitteiden esittäjä ajaa. Ravintolisiä kauppaavat tahot luonnollisesti pyrkivät tuomaan esiin tuotteiden ainesosien positiivisia vaikutuksia. Samalla on otettava huomioon kuitenkin myös lääketeollisuuden mahdolliset vaikutukset ja intressit tutkimustulosten ja niiden popularisoinnin taustalla.
Vaikka OmegaQuant-sivusto on selkeästi kaupallinen ja suuntautunut edistämään omega-3-rasvahappojen käyttöä, sivuston esittämää kritiikkiä ja muistutusta ei tulisi ohittaa kevyesti, koska taustalla vaikuttaa Harrisin ja von Schackyn kaltaisia tunnustettuja omega-3-tutkijoita:
”Älä lopeta omega-3-rasvahappojen nauttimista, saitpa niitä ruuasta tai ravintolisistä. Pitkäketjuiset omega-3-rasvahapot EPA ja DHA ovat maapallon tutkituimpia aineita, tutkitumpia kuin Lipitor, ibuprofeeni ja foolihappo. Uusimman Cochrane-meta-analyysin sisältämä tilastojen manipulointi on vähintäänkin erittäin harhaanjohtavaa. Kokonaisnäyttö osoittaa edelleen EPA:lla ja DHA:lla olevan merkittäviä positiivisia vaikutuksia, kun niitä käytetään sopivia määriä, oikeisiin aikoihin, oikeissa olosuhteissa.”
Jos omega-3-lisien käyttö lopetetaan yhden – metodologisia ongelmia sisältävän – meta-analyysin perusteella, vaarana on vuosikymmenien aikana tutkimuksessa osoitettujen kiistattomien hyötyjen ja vaikutusten menettäminen. PubMed-tietokanta antaa yli 26 000 tulosta hakusanoille ”omega 3 fatty acids”. Myös WebMD-tietokannan kuvauksiin EPA:n ja DHA:n vaikutuksista kannattaa tutustua.
Ks. myös seuraavat artikkelit:
Paljonko omega-3-rasvahappoja voi käyttää?
Lisäävätkö omega-3-rasvahapot verenvuotoriskiä?
Omega-3-rasvahappojen vaikutus veren rasvoihin ja kolesteroliin
OmegaQaunt on omega-3-rasvahappojen tutkimuksen ja käytön edistämiseen pyrkivä kaupallinen yritys, jonka taustalla vaikuttaa tohtori William S. Harris, joka kehitti ns. omega-3-indeksitutkimukset saksalaisen kardiologi Clemens von Schackyn kanssa. Harris & von Schacky (2004) esittivät, että omega-3-indeksi täyttää uuden sydän- ja verisuonitaudin riskitekijän kriteerit. OmegaQuantin sivuston mukaan kyseiseen tutkimukseen on viitattu yli 700 kertaa, ja yli 200 julkaisussa on käytetty omega-3-indeksimetodologiaa. Ks. esittely.