Rauta, jonka kemiallinen merkki on Fe, kuuluu siirtymämetallien ryhmään. Se on väriltään hopeamainen ja kiiltävä metalli, joka muuttuu ruostuessaan punaiseksi rautaoksidiksi. Suomen kieleen sana ”rauta” tuleekin muinaisruotsin punaista tarkoittavasta sanasta. Rauta on ihmiselle välttämätön hivenaine, jonka turvallisuuteen liittyviin kysymyksiin on syytä kiinnittää huomiota.
Tarve, lähteet ja liiallinen saanti
Rauta toimii elimistössä muun muassa veren punasolujen valmistuksessa, mutta myös elimistön muut solut tarvitsevat rautaa. Rauta toimii hemoglobiinissa ja myoglobiinissa hapen ja elektronien kuljettajana. Aikuisen naisen kehossa rautaa on noin 1,5 g ja miehen kehossa 3 g. (Salonen 2018; Pelkonen 2017.)
Ruoka-aineista liha on paras raudan lähde. Lihasta rauta myös imeytyy hyvin. Myös maksa, kala, täysjyväviljat, palkokasvit kuten linssit ja soijapavut, siemenet, kasvikset, hedelmät ja marjat sisältävät rautaa. Aterian koostumus vaikuttaa ravinnon raudan imeytymiseen. Imeytyvyys paranee, jos ruokavaliossa on riittävästi C-vitamiinia ja lihaa tai kalaa päivittäin. Kasvisten polyfenolit ja viljavalmisteiden fytiinihappo heikentävät raudan imeytymistä. Kasvikunnassa esiintyvän ei-hemiraudan imeytyminen on heikompaa kuin eläinperäisen hemiraudan imeytyminen. (Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014; Pelkonen 2017.)
Muun muassa liha, kala, täysjyväviljat, palkokasvit ja vihannekset sisältävät rautaa. Kasvikunnassa esiintyvä ei-hemirauta ei imeydy yhtä hyvin kuin eläinperäinen hemirauta.
Suomessa aikuisille miehille suositellaan 9 mg rautaa päivässä ja naisille 15 mg päiväsaantia, jonka todetaan olevan riittävää useimmille. Yksilöllisestä vaihtelusta johtuen osan naisista todetaan kuitenkin tarvitsevan rautatäydennystä valmisteista. Vaihdevuodet ohittaneille naisille kuitenkin suositellaan vain 9 mg rautaa päivässä. Raskauden aikana rautatasapainoon tulee kiinnittää erityistä huomiota, koska raskauden alussa rautatasapainon säilyttäminen vaatii noin 500 mg rautavarastoja. Raskauden ensimmäisen kolmanneksen jälkeen lisääntynyttä raudan tarvetta on vaikeata tyydyttää ilman rautavalmisteiden käyttöä. (Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014, s 50.) Erityisesti naisilla (25–64-vuotiaat), mutta myös miehillä suhteutettuna energiaan, raudan keskimääräinen saanti on Suomessa suosituksiin nähden liian alhaisella tasolla (Finravinto 2012 -tutkimus, s. 92–94).
Evira on määritellyt raudan päivittäisen turvallisen saannin ylärajaksi 25 mg, mikä sisältää ravinnosta saadun raudan ja korkeintaan 10 mg lisäravinteista saatua rautaa. (Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014, s 51). Toisaalta on kuitenkin huomattava, että Euroopan Unionin korkein elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA ei määritä raudalle tarkkaa turvallisen saannin ylärajaa (UL) (EFSA 2006, s. 339; 2018). Ylärajan määrittelemättä jättämistä EFSA perustelee muun muassa sillä, että raudansaannin ja -varastoitumisen ja kroonisten sairauksien (sydän- ja verisuonitauti, diabetes, syöpä) välillä ei ole perusteltua nähdä kausaalista suhdetta. Vaikka EFSA ei siis määrittele turvallisen saannin ylärajaa, sen mukaan 50–60 mg ei-hemirautavalmisteiden lyhytaikainen käyttö on joissakin tapauksissa aiheuttanut ruuansulatuskanavan oireita, erityisesti erillään ruuasta nautittuina (EFSA 2006, s. 339; 2018).
EFSA:n määrittämän turvallisen ylärajan puuttuminen ei tarkoita, että rautaa voidaan käyttää ylettömän suuria määriä ilman negatiivisia seurauksia. Raudan yliannostuksesta voi pahimmillaan seurata rautamyrkytys, jonka oireita ovat esimerkiksi oksentelu ja verinen ripuli. Akuutti myrkytystila voi olla hengenvaarallinen, ja sitä hoidetaan vatsahuuhtelulla ja sen yhteydessä annettavalla natriumvetykarbonaatilla, joka sitoo ruuansulatuskanavan rautaa. Muutamien kymmenien milligrammojen annoksilla tällaista myrkytystilaa ei kuitenkaan tarvitse pelätä (EFSA 2006).
Joillakin ihmisillä esiintyy perinnöllistä hemokromatoosia eli raudankertymäsairautta, joka johtuu HFE-geenin mutaatioista ja jossa raudan imeytyminen kudoksiin on liiallista. Sairaus on suhteellisen harvinainen, mutta sitä sairastavien ei tule käyttää rautavalmisteita. (Mustajoki 2018.)
Raudanpuutteen oireet, toteaminen ja yleisyys
Raudanpuute todetaan verikokeilla. Puutteeseen viittaa muun muassa veren punasolujen pieni koko, joka havaitaan veren punasolujen tilavuutta ilmaisevan MCV-arvon jäädessä normaalia matalammaksi. Myös punasolujen tavallista vaaleampi väri viittaa raudanpuutteeseen. Tällöin veren MCHC-arvo, joka kertoo hemoglobiinin määrän litrassa punasoluja, jää tavallista pienemmäksi. Raudanpuutteen toteamiseksi tutkitaan myös veriplasman ferritiiniarvo (raudan varastoproteiini) tai transferriini-reseptorin pitoisuus (raudan kuljetusvalkuaisen vastaanottajamolekyyli). (Salonen 2018; Eskelinen 2016.)
Raudanpuute aiheuttaa jatkuessaan anemiaa, jonka yleisin syy on verenvuodosta johtuva raudan menetys. Hedelmällisessä iässä oleville naisille kuukautisvuodot voivat aiheuttaa raudanpuutetta. Myös mahalaukun, suoliston ja peräpukamien verenvuoto voi aiheuttaa raudanpuutetta. Ravinnon imeytymistä heikentävät tilat ja sairaudet, kuten keliakia, voivat myös saada aikaan raudanpuutetta. Anemian oireita ovat muun muassa väsymys, kalpeus, päänsärky, korvien humina, kohonnut syke ja herkempi hengästyminen. Raudanpuute voi aiheuttaa myös kielikipua, kipua nielaisemisen yhteydessä, kynsien haurastumista sekä entistä pahempia sydän- ja keuhkosairauden oireita. (Salonen 2018; oireista myös Soppi 2015.)
Raudanpuute aiheuttaa jatkuessaan anemiaa, jonka oireita ovat muun muassa väsymys, kalpeus, päänsärky, korvien humina, kohonnut syke ja herkempi hengästyminen.
Joissakin tapauksissa anemia ja piilevä raudanpuute sekoitetaan kilpirauhasen vajaatoimintaan, koska näiden tilojen oireet ovat hyvin samanlaisia. Raudanpuutteen hoitoon erikoistunut sisätautiopin dosentti LKT Esa Soppi toteaa aiheesta seuraavaa (Soppi 2015):
Monet tilat ja sairaudet jäljittelevät oireita, jotka sopivat kilpirauhasen vajaatoiminnan aiheuttamaksi. Näistä anemia ja erityisesti piilevä raudanpuute lienevät tärkeimmät ja yleisimmät hoidettavissa olevat tilat, kun kysymys ei ole kilpirauhassairaudesta tai jos potilas voi huonosti kilpirauhaslääkityksen aikana.
Koska kilpirauhasen vajaatoiminta ja raudanpuute ovat yleisiä, molemmat voivat esiintyä samaan aikaan. Kuitenkin erityisesti epäiltäessä lievää, subkliinistä kilpirauhasen vajaatoimintaa, pitää raudanpuute aina korjata ennen kilpirauhashormonilääkityksen aloittamista ja arvioida sen jälkeen tarvitaanko todella kilpirauhaslääkitystä.
Elimistö tottuu lievään anemiaan, minkä vuoksi se havaitaan joskus sattumalta verikokeissa. Todetun raudanpuutteen syy tulee aina selvittää. Anemian hoitoon käytetään yleensä rautavalmisteita, mutta voimakkaiden oireiden hoitoon käytetään myös verensiirtoa. (Salonen 2018.)
Sopin mukaan Yhdysvalloissa 1–2 % aikuisista kärsii raudanpuuteanemiasta. Naisista 11 % ja miehistä 4 % kärsii raudanpuutteesta ilman anemiaa. Jopa 40 % naisista esiintyy kuitenkin raudanpuutetta jossakin elämän vaiheessa. Raudanpuute on siis melko yleistä ja koskettaa varsinkin naisia. Omatoimista suurten rauta-annosten käyttöä raudanpuutteen hoitoon ei kuitenkaan suositella (Soppi 2017 tutkimusviitteineen; ks. myös Finravinto 2012 -tutkimus, s. 92–94, jonka mukaan suomalaisten [erityisesti naisten] keskimääräinen raudansaanti ei ole suosituksiin nähden riittävää).
Raudanpuutteen ehkäiseminen
Raudanpuutetta ehkäistään luonnollisesti pyrkimällä huolehtimaan riittävästä raudansaannista. Huomioon on otettava erityisesti verenvuodon vaikutus elimistön rautatasoihin. Ruokavalio kannattaa suunnitella siten, että siinä on hyviä raudanlähteitä, kuten lihaa ja täysjyväviljoja. Vegaanien tulee kiinnittää asiaan erityistä huomiota, koska he eivät käytä runsaasti rautaa sisältävää lihaa, maksaa ja kalaa (ks. Pelkonen 2017).
C-vitamiiniin on todettu edistävän raudan imeytymistä ravinnosta (ks. esim. Hallberg ym. 1989). Raudan imeytymistä sen sijaan heikentävät kahvin ja teen sisältämät tanniinit sekä kalsium ja soijavalkuainen. Runsasta kuukautisvuotoa voidaan rajoittaa e-pillereillä, hormonikierukalla sekä vuotopäivinä käytettävällä lääkityksellä. Hedelmällisessä iässä olevien naisten kohdalla voidaan selvittää myös jaksottaisen rautahoidon tarve. Tulehduskipulääkkeiden runsaasta käytöstä voi aiheutua maha-suolikanavan verenvuotoa, minkä vuoksi runsaasti tällaisia lääkkeitä käyttävien tulee seurata myös rautatasojaan. Myös kovaa kestävyysliikuntaa harrastavien naisten sekä kasvuiässä olevien, runsasta liikuntaa harrastavien miesten tulee kiinnittää erityistä huomiota riittävään raudansaantiin. (Salonen 2018.)
Erityisesti verenvuodosta kärsivien on syytä käyttää erillistä rautavalmistetta riittävän raudansaannin takaamiseksi.
Terveysväitteet
EFSA eli Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto myöntää ravintoaineille terveysväiteoikeuksia. Näiden terveysväitteiden taustalle vaaditaan perusteellista tieteellistä tutkimusta ja tarkkaa virkamieskäsittelyä. Jotta myytävän aineen terveysvaikutuksia voidaan esittää, EFSA edellyttää yhtä vahvaa tieteellistä näyttöä kuin lääkkeillä.
Rauta on paljon tutkittu aine ja sille on kertynyt useita terveysväitteitä: rauta edistää normaalia kognitiivista toimintaa. Rauta edistää normaalia energia-aineenvaihduntaa. Rauta edistää normaalia punaisten verisolujen ja hemoglobiinin muodostumista. Rauta edistää normaalia hapenkuljetusta kehossa. Rauta edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintaa. Rauta auttaa vähentämään väsymystä ja uupumusta. Rauta osallistuu solujen jakautumisprosessiin. Rauta edistää lapsen normaalia kognitiivista kehitystä. (EFSA 2009; 2010; 2013; 2014.)
Johtopäätöksiä
Rauta on turvallista, kun sitä käytetään suositeltuja määriä. Koska monet suomalaiset, erityisesti naiset, eivät saa ravinnosta suositusten mukaista määrää rautaa, saantiin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Raskaana olevien ja verenvuodosta kärsivien kannattaa seurata rautatasojaan ja raudansaantiaan erityisen tarkasti. Myös kovaa kestävyysliikuntaa harrastavien naisten ja kasvuikäisten nuorten miesten tulee kiinnittää asiaan huomiota. Riittävän raudansaannin takaa parhaiten tasapainoisen ruokavalion ja sopivankokoisen rautavalmisteen yhdistelmä.
Turvallisuustaso A
Turvallista suositelluilla annoksilla.