Kliinisen ravitsemustieteen apulaisprofessori Ursula Schwab on tullut tunnetuksi siitä, että hän on esittänyt julkisuudessa toistuvasti väitteitä, jotka eivät pidä paikkaansa. Viime talvena hän esimerkiksi väitti, että kylmäpuristettujen öljyjen hyödystä ei ole näyttöä. Aiemmassa blogikirjoituksessani osoitin, että tieteellistä näyttöä niiden terveellisyydestä löytyy paljonkin.
Viime viikolla Schwab esitti Helsingin Sanomissa outoja mielipiteitä vitamiinivalmisteiden ja ylipäänsäkin ravintolisien tarpeettomuudesta ja jopa haitallisuudesta. Vaikka monet hänen väitteistään ovat vahvan asenteellisia ja paikkansapitämättömiä, keskityn tässä vain siihen, että D-vitamiinilisien käyttö ei olisi tarpeellista. Schwab sanoi haastattelussa näin:
“Jos ruokavalio on monipuolinen, aikuinen ei tarvitse mitään vitamiinilisiä, ei siis myöskään D-vitamiinilisää. Valtion ravitsemussuosituksissa D-vitamiinilisää suositellaan alle 18- ja yli 74-vuotiaille. 18–74-vuotiailla lisän tarve riippuu siitä, syökö kalaa tai käyttääkö D-vitaminoituja maitovalmisteita tai vitaminoitua margariinia. Kala-allerginenkin saa aivan riittävästi D-vitamiinia, jos käytössä on D-vitaminoidut maitovalmisteet ja margariini. D-vitamiinilisää pitää ottaa silloin, jos ihminen ei syö kalaa, ei juo vitaminoitua maitoa eikä käytä vitaminoitua margariinia. Siksi esimerkiksi suurin osa vegaaneista tarvitsee D-vitamiinivalmisteen.”
Pohjoisen sijaintimme vuoksi reilu D-vitamiinilisä on tarpeen ainakin syyskuusta toukokuuhun.
Schwab siis perustelee D-vitamiinilisän tarpeettomuutta sillä, että riittävän D-vitamiinimäärän saisi monipuolisesta ravinnosta. Näin ei kuitenkaan ole siitä syystä, että ravinnon merkitys D-vitamiinin lähteenä ei ole kovin suuri.
Ravinnon merkitys D-vitamiinin lähteenä ei ole tärkein
Elimistömme käyttää päivittäin noin 100 mikrogrammaa D-vitamiinia päivässä, jos sitä on saatavilla (Heaney). Auringonvalon UVB-säteilyn vaikutuksesta ihossa muodostuvan D-vitamiinin arvioidaan vastaavan 80–90-prosentista D-vitamiinin saannista.
Pohjoismaissa auringonvalon merkitys D-vitamiinin lähteenä on tosin pohjoisen sijaintimme vuoksi jonkin verran pienempi. Täällä tarvitsemmekin reilua D-vitamiinilisää juuri korvaamaan vähäistä auringonvaloa, ei niinkään ruokavalion puutteita.
Schwabin puhe siitä, että ruokavalio turvaa riittävän D-vitamiinin saannin vaikuttaa joko tiedon puutteelta tai kyvyttömyydeltä vetää laajaa tutkimustietoa yhteen. Ruokavalio ei yleensä riitä turvaamaan riittäviä D-vitamiinitasoja, ja siitä on myös tieteellistä näyttöä (puhuessani tässä kirjoituksessa D-vitamiinitasoista tarkoitan 25-hydroksivitamiini-D:tä, joka on D-vitamiinin varastomuoto ja jota käytetään D-vitamiinistatuksen osoittajana).
Kesällä julkaistussa pohjoismaisessa tutkimuksessa selvitettiin sitä, turvaako pohjoismainen ruokavalio, ”a healthy Nordic diet”, riittävän D-vitamiinin saannin. Kontrolloidussa tutkimuksessa 213 metabolisesta oireyhtymästä kärsivää ohjeistettiin noudattamaan joko pohjoismaista ruokavaliota tai kontrolliruokavaliota.
Tutkimuksen alkaessa niiden tutkittavien D-vitamiinitaso, jotka ohjattiin noudattamaan pohjoismaista ruokavaliota, oli keskimäärin 54,1 nmol/l. Tutkimuksen päättyessä pohjoismaisen ruokavalion noudattaminen oli kohottanut D-vitamiinitason keskimäärin tasolle 61,6 nmol/l.
Tutkimus toisin sanoen osoitti, että ravinto ei riitä kohottamaan D-vitamiinitasoja riittäviksi, vaikka tutkittavat ohjattiin syömään täysin niin, kuin tutkijat toivoivat. Pohjoismaisen ruokavalion mukaisesti syöminen ei onnistunut kohottamaan D-vitamiinitasoa riittävänä pidetylle 75 nmol/l tasolle. Se ei onnistunut nostamaan kaikkien tutkittavien D-vitamiinipitoisuutta edes tasolle 50 nmol/l, sillä 24 prosentilla tutkittavista D-vitamiinipitoisuus jäi tämänkin rajan alle.
Tuloksia huonontaa vielä sekin, että tutkittavien joukossa oli myös pieni joukko D-vitamiinilisien käyttäjiä, jotka käyttivät D-vitamiinilisää tutkimuksen alkaessa ja jatkoivat sitä myös tutkimusaikana (Brader 2014).
Se, että ruokavalio ei riitä kohottamaan D-vitamiinitasoa riittäväksi, olisi pitänyt tietää jo aiempien annos-vastetutkimusten pohjalta. Esimerkiksi suomalaisessa Heli Viljakaisen ym. tutkimuksessa selvitettiin sitä, miten paljon D-vitamiinilisä kohottaa elimistön kalsidiolitasoa. Tutkimukseen osallistui 49 naista, iältään 65–85 vuotta, jotka satunnaistettiin saamaan D-vitamiinia joko 5, 10 tai 20 mikrogrammaa tai lumevalmistetta.
Lumevalmistetta saaneiden D-vitamiinitaso laski keskimäärin lukemaan 40 nmol/l. Se kertoo siitä, että ilman D-vitamiinilisää ei pystytä ylläpitämään edes kaikkein konservatiivisinta ja monien asiantuntijoiden riittämättömänä pitämää 50 nmol/l tasoa. D-vitamiinilisää käyttäneillä puolestaan huomattiin, että edes 20 mikrogrammaa ei riittänyt kohottamaan tutkittavien keskimääräistä D-vitamiinitasoa tasolle 75 nmol/l(Viljakainen 2006).
Myös muut annos-vastetutkimukset osoittavat, että pieni D-vitamiinilisä ei riitä vaan D-vitamiinilisän on oltava reilu, jotta suurella todennäköisyydellä päästään edes tasolle 75 nmol/l (Aloia 2008, Gallagher 2012).
Seuraavassa tarkastelen D-vitamiinitasoja ja D-vitamiinilisiä koskevaa tieteellistä näyttöä. Tukeudun tarkastelussani sellaisiin meta-analyyseihin eli koostetutkimuksiin, joissa on selvitetty D-vitamiinitasojen ja toisaalta D-vitamiinilisien käytön vaikutusta kaikista syistä johtuvaan kuolleisuuteen.
Prospektiivisten tutkimusten meta-analyyseissa korkeammat D-vitamiinitasot yhdistyvät pienempään kuolleisuuteen
Armin Zittermannin ja hänen kollegoidensa meta-analyysi käsitti 11 aiempaa prospektiivista tutkimusta. Sen mukaan korkeimmat D-vitamiinitasot olivat yhteydessä 29 prosenttia pienempään kuolleisuuteen. Koostetutkimuksessa havaittiin kuitenkin D-vitamiinitasoilla olevan U:n muotoinen suhde kuolleisuuteen: pienin kuolleisuus oli D-vitamiinitasojen ollessa noin 75–87,5 nmol/l (Zittermann 2012).
Tutkija Joseph Tomson ja hänen kollegansa selvittävät 12 aiempaa tutkimusta käsittäneessä meta-analyysissaan elimistön D-vitamiinitasot yhteyttä sydän- ja verisuonitauteihin sekä kokonaiskuolleisuuteen. Kun he vertasivat D-vitamiinitasojen ylintä ja alinta neljännestä, sydän- ja verisuonitaudeista aiheutunut kuolleisuus oli 21 prosenttia pienempi ja kaikista syistä johtuva kuolleisuus oli 28 prosenttia pienempi ylimpään neljännekseen kuuluneilla (Tomson 2012).
Myös Ben Schöttkerin johtaman tutkijaryhmän meta-analyysi käsitti 12 aiempaa prospektiivista tutkimusta. Tässä koostetutkimuksessa tutkijat havaitsivat, että elimistön korkeat D-vitamiinitasot ovat käänteisessä yhteydessä kokonaiskuolleisuuteen. Kutakin 20 nmol/l nousua kohti kuolleisuus väheni 8 prosentilla.
Schöttkerin koostetutkimuksen yhteenveto-osuudessa korostettiin tulosten olevan yhtäpitäviä sen kanssa, että myös useissa kontrolloiduissa tutkimuksissa D3-vitamiinilisillä on ollut ”hengen pelastava vaikutus”, kuten tutkijat sanoivat. Lisäksi tutkijat huomauttivat tuloksia tukevan myös sen, että tunnetaan monia vaikutustapoja, joiden välityksellä D-vitamiini voi vaikuttaa ikääntymiseen liittyviin sairauksiin (Schöttker 2013).
Ben Schöttkerin tutkimusryhmä teki tänä vuonna uudemman kohorttitutkimusten meta-analyysin, joka koostui eurooppalaisista ja amerikkalaisista tutkimuksista. Tämän uuden koostetutkimuksen metodologisena vahvuutena oli se, että se perustui yksittäisiä osallistujia koskeviin tietoihin. Siten haluttiin välttää ongelma, joka seuraa siitä, että kohorttitutkimuksissa on käytetty toisistaan poikkeavia D-vitamiinitasojen kategorioita, jotka eivät ole vertailukelpoisia keskenään.
Tässä Schöttkerin toisessa meta-analyysissa jaettiin osallistujat viidenneksiin heidän D-vitamiinitasojensa mukaan. Keskeisenä tuloksena havaittiin, että niillä tutkittavilla, jotka kuuluvat alimpaan viidennekseen eli joiden D-vitamiinitasot olivat matalimmat, oli 57 prosenttia suurempi kaikista syistä johtuva kuolleisuus verrattuna niihin, joiden D-vitamiinitasot olivat korkeimmat. Tulokset olivat samansuuntaisia niin Itä-, Länsi- ja Pohjois-Euroopassa kuin Yhdysvalloissa – kaikkialla matalat D-vitamiinitasot yhdistyivät korkeampaan kuolleisuuteen (Schöttker 2014).
Tänä vuonna on julkaistu myös epidemiologi Rajiv Chowdhuryn johtaman tutkimusryhmän poikkeuksellisen laaja meta-analyysi, joka käsitti sekä kohorttitutkimukset että kontrolloidut tutkimukset. Kohorttitutkimusosio käsitti peräti 73 kohorttitutkimusta ja 849 412 osallistujaa.
Chowdhuryn koostetutkimuksessa havaittiin, että niillä tutkittavilla, joiden D-vitamiinitasot olivat alimpia, oli 35 prosenttia suurempi kuolleisuus verrattuna niihin tutkittaviin, jotka D-vitamiinitasoiltaan kuuluivat kahteen ylimpään kolmannekseen (Chowdhury 2014).
Tuoreimpana on julkaistu Cedric F. Garlandin ja hänen kollegoidensa laatima koostetutkimus, joka käsitti 32 aiempaa prospektiivista tutkimusta. Sen mukaan elimistön alle 75 nmol/l suuruiset D-vitamiinitasot ovat yhteydessä suurempaan kaikista syistä johtuvaan kuolleisuuteen verrattuna 75 nmol/l ylittäviin.
Garlandin koostetutkimuksessa kuoleman riski laski jyrkästi noin tasoon 80 nmol/l saakka ja tasaantui tason 125 nmol/l jälkeen. Muuttaaksesi yksiköt Suomessa käytettäviksi nanomooleiksi litrassa kerro kaavion lukemat 2,5:llä.
Tutkijat myös vertasivat vakavasta D-vitamiininpuutteesta kärsiviä niihin tutkittaviin, joiden D-vitamiinitasot olivat hyvät. Tutkijat havaitsivat, että niillä tutkituista, joiden D-vitamiinitasot olivat 0-22,5 nmol/l, oli 1,6-kertainen riski kuolla verrattuna tutkittaviin, joiden D-vitamiinitaso oli suurempi kuin 75 nmol/l. Kun samaa alinta kategoriaa verrattiin niihin tutkittaviin, joiden D-vitamiinitasot olivat korkeimmat eli yli 125 nmol/l, D-vitamiinin puutteesta pahimmin kärsivien kaikista syistä johtuva kuolemanriski oli 1,9-kertainen.
Garlandin tutkimusryhmä myös pohti sitä, voisivatko tulokset johtua käänteisestä kausaalisuudesta (syy-seuraussuhteesta) eli siitä, että D-vitamiinin puutteesta kärsivät olisivat sairaampia ja sen vuoksi esimerkiksi ulkoilisivat vähemmän. Tutkijat kuitenkin havaitsivat, että D-vitamiinitasoilla oli käänteinen yhteys kuolleisuuteen myös niissä tutkimuksissa, joiden seuranta-aika oli pitkä, yli 7 vuotta. Tämän tutkijat katsoivat vähentävän huolta käänteisestä kausaalisuudesta, mikä pitäneekin paikkansa, sillä yleensä pitkän seuranta-ajan katsotaan vähentävän käänteisen kausaalisuuden vaikutusta.
Johtopäätöksissään Garlandin tutkimusryhmä totesi heidän analyysinsa osoittavan, että D-vitamiinitasoksi vähempi kuin 75 nmol/l voi olla liian matala ollakseen turvallinen. Hekin siis ovat sitä mieltä, että ravitsemusneuvottelukunnan riittävänä pitämä D-vitamiinitaso, 50 nmol/l, on liian matala.
He myös viittasivat kansainvälisen The Endocrine Societyn asettamaan suurimpaan hyväksyttävään saantimäärään (UL), joka on 250 mikrogrammaa päivässä. Kun yläraja on näinkin korkea, se jättää heidän mukaansa huomattavan turvamarginaalin. Suositeltavia D-vitamiiniannoksia voidaan siis nostaa reippaasti nykyisestä ilman, että siihen liittyy mitään terveydellistä riskiä (Garland).
Myös kontrolloitujen tutkimusten meta-analyysit osoittavat D-vitamiinilisän vähentävän kuolleisuutta
Yllä oli kuvattu prospektiivisissa tutkimusten meta-analyyseissa havaittua korkeampien D-vitamiinitasojen yhteys pienempään kuolleisuuteen. Teoriassa on mahdollista, että se selittyisi käänteisellä kausaalisuudella – periaatteessahan olisi ajateltavissa, että D-vitamiinitasot voisivat alentua sairauden seurauksena tai huonot elämäntavat yhdistyisivät myös vähäisempään ulkoiluun ja siten auringonvalon saantiin.
Näitä epäilyksiä hälventää se, että myös satunnaistettujen ja kontrolloitujen tutkimusten meta-analyysien mukaan D-vitamiinilisän käyttö vähentää kuolleisuutta tilastollisesti merkitsevästi. Seuraavassa selostan tätä näyttöä.
Belgialaisen epidemiologin Philippe Autierin ja tohtori Sara Gandinin koostetutkimuksen mukaan D-vitamiinilisän käyttö vähentää kokonaiskuolleisuutta 7 prosentilla (Autier 2007).
Serbialaisen tutkijan Goran Bjelakovicin ja hänen kollegoidensa Cochrane-katsauksen mukaan D3-vitamiinilisän käyttö vähentää kuolleisuutta 6 prosentilla. Tieteellinen näyttö tästä on katsauksen mukaan vahvaa. Tuloksia tarkemmin eriteltäessä D-vitamiini vähensi kuolleisuutta erityisesti iäkkäillä ja niillä tutkituista, joiden kalsidiolitaso oli alle 50 nmol/l (Bjelakovic 2011).
Tuoreemman epidemiologi Rajiv Chowdhuryn ja hänen kollegojensa tekemän kontrolloitujen tutkimusten meta-analyysin mukaan D3-vitamiinilisän käyttö vähentää kokonaiskuolleisuutta 11 prosentilla.
Koostetutkimuksen keskusteluosuudessa pidettiin D-vitamiinin liian vähäisen saannin aiheuttamaa taakkaa väestötasolla merkittävänä, kun sitä arvioitiin muihin sairautta aiheuttaviin tekijöihin.
Chowdhuryn tutkimuksessa arvioitiin, että Yhdysvalloissa D-vitamiinin puutteesta johtuva väestön lisäriski on noin 13 prosenttia. Tätä verrattiin arvioon siitä, että tupakoinnin aiheuttama lisäriski on 20 prosenttia ja riittämättömän liikunnan osuus 11 prosenttia. D-vitamiinin riittämätön saanti on siis riskitekijänä täysin verrattavissa näihin tunnustettuihin väestötason riskitekijöihin (Chowdhury 2014).
6-11 prosentin suuruista riskin vähennystä kokonaiskuolleisuuteen voi pitää merkittävinä, sillä yleensä yksittäiset tekijät eivät vaikuta kovin voimakkaasti kokonaiskuolleisuuteen.
Pohdintaa
Tieteellistä näyttöä korkeampien D-vitamiinitasojen ja D-vitamiinilisien käytön hyödyistä on siis tuntuvasti.
Kontrolloiduissa tutkimuksissa havaittu vaikutuksen suuruus ei ole yhtä suuri kuin havainnoivissa tutkimuksissa. Se viittaa siihen, että havainnoivissa tutkimuksissa on jonkin verran jäljellä käänteisen kausaalisuuden vaikutusta. Toisin sanoen ne tutkittavat, joiden D-vitamiinitasot ovat olleet korkeimpia, ovat keskimäärin olleet terveempiä ja liikkuneet ulkona enemmän.
Useasta syystä ei ole kuitenkaan uskottavaa, että prospektiivisten tutkimusten tulokset selittyisivät kokonaan käänteisellä kausaalisuudella.
Ensimmäinen syy siihen on se, että riskisuhteet ovat olleet aika selviä. Jos niillä tutkittavilla, joiden D-vitamiinitasot ovat alimpia, olisi ollut vain 10–15 prosenttia suurempi riski korkeimpiin tasoihin verrattuna, se olisi helppo selittää käänteisellä kausaalisuudella. Alimpaan kolmannekseen, neljännekseen tai viidennekseen kuuluminen on kuitenkin kasvattanut riskiä voimakkaammin, kuten olen edellä kertonut.
Toinen on se, että tuloksia on jo tutkimuksissa vakioitu eri sekoittavien tekijöiden osalta, mikä on vähentänyt esimerkiksi terveellisempien elintapojen tai vähäisemmän liikunnan vaikutusta tuloksiin.
Prospektiivisten tutkimusten meta-analyyseissa on havaittu yhteys myös seuranta-ajan ollessa kohtalaisen pitkä. Pitkä seuranta-aika on seikka, jonka yleisesti katsotaan vähentävän käänteisen kausaalisuuden vaikutusta.
On myös muita syitä uskoa, että korkeahkot D-vitamiinitasot ovat terveydelle hyödyllisiä. Niitä puoltaa se evoluutiohistoriallinen peruste, että ihminen on elänyt suurimman osan lajihistoriastaan saaden runsaasti auringonvaloa. On perusteltua olettaa, että ihminen on biologisesti mukautunut runsaaseen auringonvalon saantiin ja siihen, että D-vitamiinia on muodostunut ihossa runsaasti.
Historiallisesti ihmisten D-vitamiinitasot ovat olleet korkeita verrattuina niihin tasoihin, joita ne ovat nyky-yhteiskunnissa elävillä. Nykyisinkin Afrikassa perinteisesti elävien maasaiden ja hadza-heimoon kuuluvien D-vitamiinipitoisuus on keskimäärin 115 nmol/l (Luxwolda 2012).
Korkeampia D-vitamiinitasoja puoltavana seikkana on tärkeää mainita se, että ne ovat fysiologisesti perusteltuja. Korkeahkoja D-vitamiinitasoja tarvitaan esimerkiksi lisäkilpirauhashormonipitoisuuden liiallisen suurenemisen estämiseen, kalsiumin aktiiviseksi imeytymiseksi suolistosta, tulehduksen vaimentamiseen sekä hyvän immuniteetin ylläpitämiseen. Tuntiessaan näitä syitä lääkärit ja erityisesti endokrinologit ovat useammin korkeampien D-vitamiinitasojen kannalla kuin ravitsemusterapeutit, joille biologiset ja fysiologiset vaikutukset ovat jääneet vieraammiksi.
Viimeinen ja vakuuttavin peruste on se, että jo kolme kontrolloitujen tutkimusten meta-analyysia vahvistaa prospektiivisten tutkimusten meta-analyysien tulokset. Kun D-vitamiinitasoja on kohotettu D3-vitamiinilisillä, se on vähentänyt kuolleisuutta tilastollisesti merkitsevästi 6-11 prosentilla. Satunnaistettujen ja kontrolloitujen tutkimusten meta-analyysit siis osoittavat samaan suuntaan kuin prospektiivisten tutkimusten meta-analyysit. Tätä on yleensä pidetty luotettavana näyttönä.
Tämän kaiken perusteella näyttöä korkeampien D-vitamiinitasojen ja D-vitamiinilisien käytön puolesta voidaan pitää vahvana ja vakuuttavana.
Ihmettelen sitä, että se ei ole vakuuttanut myös Schwabia ja valtion ravitsemusneuvottelukuntaa.
Aina voi toivoa lisää ja parempaa näyttöä. Sitä saadaankin, kun laajoista kontrolloiduista VITAL-, FIND- ja VIDAL-tutkimuksista saadaan tuloksia vuosina 2017–2020. Kuitenkin toimintakynnys väestötason suositusten nostamiseksi on ylittynyt jo kauan sitten.
Seurattuani D-vitamiinia koskevaa tutkimusta kymmenkunta vuotta voin sanoa, että näyttöä D-vitamiinin hyödyistä on ollut jo niin pitkään, että väestötason D-vitamiinisuosituksia olisi voitu nostaa tuntuvasti jo 2000-luvun alussa. Mitään ei olisi riskeerattu, jos silloin olisi annettu aikuisille suositus käyttää 20 mikrogramman suuruista D-vitamiinilisää syksystä kevääseen. Nykyisillä tiedoilla suositus voisi olla tätäkin korkeampi.
Sen sijaan valtion ravitsemusneuvottelukunta askartelee yhä mikrogrammojen puolikkaiden kanssa.
Ihmettelen myös Helsingin Sanomien toimituksen linjaa. Lehden toimittajat syövät kiltisti virallista linjaa edustavien ravitsemustieteilijöiden ja THL:n kädestä ilman, että toimittajat välittäisivät nähdä vaivaa tarkistaakseen tietojen paikkansapitävyyttä. Lehden toimittajat näyttävät naiivisti ajattelevan, että jos tiedot esitetään virallista linjaa edustavilta taholta, ne ovat aina luotettavia. Olisi mukavaa jos niin olisi, mutta ei ole.
Mielestäni olisi hyvä, jos jatkossa joku muu kuin Schwab antaisi virallista linjaa edustavia lausuntoja ravitsemusasioista. Hän on esittänyt niin paljon paikkansapitämättömiä tietoja, että hänen lausuntonsa rapistuttavat sitä vähäistä uskottavuutta, joka virallisessa asemassa olevilla ravitsemusterapeuteilla vielä on jäljellä.
Käytännön neuvoja
Aikuisten suomalaisten kannattaa käyttää D-vitamiinilisää vähintään syyskuusta toukokuuhun. Jos kesällä suojaudutaan auringolta vaatetuksella ja aurinkovoiteilla, D-vitamiinilisää tarvitaan myös kesällä.
Jos pyritään D-vitamiinitasoon 75 nmol/l, tarvitaan yleensä 50 mikrogramman suuruista päivittäistä D-vitamiinilisää. Jos pyritään tasoon 100 nmol/l, D-vitamiinia tarvitaan noin 100 mikrogrammaa päivässä.
Myös henkilön koko ja painoindeksi vaikuttaa tarvittavaan annokseen. Pienikokoisille ja hoikille riittää pienempi annos; isokokoiset ja ylipainoiset tarvitsevat enemmän.
Juhana Harju
Kirjoittaja on ravintoasiantuntija, joka on kirjoittanut teokset Ravintoa sydämelle (WSOY 2007) ja Luusto lujaksi elämäntavoilla (Atena 2011). Lue Juhanan uudempia tekstejä Suomen Terveysravinnon blogista.
Viitteet:
Aloia JF, et al. Vitamin D intake to attain a desired serum 25-hydroxyvitamin D concentration. Am J Clin Nutr. 2008 Jun;87(6):1952-8.
Autier P, et al. Vitamin D supplementation and total mortality: a meta-analysis of randomized controlled trials. Arch Intern Med. 2007 Sep 10;167(16):1730-7.
Bjelakovic G, et al. Vitamin D supplementation for prevention of mortality in adults. Cochrane Database Syst Rev. 2011 Jul 6;(7):CD007470.
Brader L, et al. Effects of a healthy Nordic diet on plasma 25-hydroxyvitamin D concentration in subjects with metabolic syndrome: a randomized, placebo-controlled trial (SYSDIET). Eur J Nutr. 2014 Jun;53(4):1123-34.
Chowdhury R, et al. Vitamin D and risk of cause specific death: systematic review and meta-analysis of observational cohort and randomised intervention studies. BMJ. 2014 Apr 1;348:g1903.
Gallagher JC, et al. Dose response to vitamin D supplementation in postmenopausal women: a randomized trial. Ann Intern Med. 2012 Mar 20;156(6):425-37.
Garland CF, et al. Meta-analysis of all-cause mortality according to serum 25-hydroxyvitamin D. Am J Public Health. 2014 Aug;104(8):e43-50.
Heaney RP, Creighton JA. Vitamin D: Frequently Asked Questions. Creighton University School of Medicine.
Khaw, KT, et al. Serum 25-hydroxyvitamin D, mortality, and incident cardiovascular disease, respiratory disease, cancers, and fractures: a 13-y prospective population study. Am J Clin Nutr. Nov 2014. First published online Sept. 17, 2014.
Luxwolda MF, et al. Traditionally living populations in East Africa have a mean serum 25-hydroxyvitamin D concentration of 115 nmol/l. Br J Nutr. 2012 Nov 14;108(9):1557-61.
Mattila R. Tuhlaatko rahasi ravintolisiin? Ei kannata, sanoo asiantuntija. Helsingin Sanomat, 19.9.2014.
Schöttker B, et al. Serum 25-hydroxyvitamin D levels and overall mortality. A systematic review and meta-analysis of prospective cohort studies. Ageing Res Rev. 2013 Mar;12(2):708-18.
Schöttker B, et al. Vitamin D and mortality: meta-analysis of individual participant data from a large consortium of cohort studies from Europe and the United States. BMJ. 2014;348:g3656.
Tomson J, et al. Vitamin D and risk of death from vascular and non-vascular causes in the Whitehall study and meta-analyses of 12,000 deaths. Eur Heart J. 2013 May;34(18):1365-74.
Viljakainen HT, et al. How much vitamin D3 do the elderly need? J Am Coll Nutr. 2006 Oct;25(5):429-35.
Zittermann A, et al. Vitamin D deficiency and mortality risk in the general population: a meta-analysis of prospective cohort studies. Am J Clin Nutr. 2012 Jan;95(1):91-100.