Rohtosarviapila ja syöpä: alustava vaikutus

Rohtosarviapila (Trigonella foenum graecum) on palkokasvi, jota on käytetty halki historian niin mausteena kuin lääkeyrttinä. Rohtosarviapila on yksi varhaisimmista, tunnetuista lääkekasveista. Alshatwi ym. (2013) listaavat, että rohtosarviapilaa on käytetty lääkkeenä diabetekseen, korkeaan kolesteroliin, tulehduksiin, ruuansulatusoiresiin sekä kasvaimia vastaan. Vaikka tämä ei suoraan tarkoita, että rohtosarviapila sellaisenaan parantaisi näitä sairauksia, myös lääketieteessä on herännyt kiinnostus perinteisiä lääkintäjärjestelmiä kohtaan.

Lääkkeellisessä syöpähoidossa eli kemoterapiassa käytetyt lääkkeet eivät tuhoa vain syöpäsoluja, joten niiden sivuvaikutukset voivat olla hyvin voimakkaita. Syövät myös voivat kehittyä vastustuskykyisiksi erilaisille lääkkeille, koska solut ovat hyvin erityyppisiä, ja hoidon aikana tietyt, resistentit ryhmittymät voivat jäädä henkiin, kloonautua ja kasvaa. (Al-Daghri ym. 2012.) Tutkijat etsivät siis jatkuvasti uusia, mahdollisia hoitokeinoja erilaisiin syöpiin ja niiden oireisiin. Rohtosarviapila on juuri luontaisena aineena mielenkiintoinen tutkimuskohde.

Tämän hetken tiedon mukaan näyttää siltä, että rohtosarviapilalla saattaa olla potentiaalia syövän hoidossa tai vähintään kemoterapian sivuoireiden hoidossa. Kuitenkin ihmisillä on tehty vasta vähän tutkimusta, joten tuloksia lukiessa kannattaa pitää pää kylmänä.

Positiivisia tuloksia laboratoriokokeista

Rohtosarviapilan syöpää vastustava vaikutus on todettu hyvin monissa eri tutkimuksissa, erityisesti eläin- ja laboratoriokokeissa. Vaikka koeputkissa suoritettujen kokeiden tuloksia ei voi suoraan soveltaa ihmisiin, aihetta on tutkittu huomattavan paljon, ja tulokset puhuvat yhteen ääneen rohtosarviapilan mahdollisuuksista. Tutkimus on myös hyvin vilkasta, ja tutkimuksia on julkaistu huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana; tämä osaltaan kertoo tutkijoiden mielenkiinnosta ja uskosta asiaan. Yksiä optimistisimmista ovat Aggarwal ym. (2008), jotka toteavat tutkimuskatsauksessaan, että rohtosarviapilan potentiaali syövän estämisessä on jo osoitettu.

Rohtosarviapilaa on kokeiltu huomattavan monen erilaisen syöpätyypin tuhoamiseen laboratorio-olosuhteissa. Laboratorioissa käytetään erityisesti eristettyjä syöpäsolulinjoja, jotka pystyvät elämään ja jakautumaan elimistön ulkopuolella. Näillä on erilaisia nimiä (esimerkiksi WISH, HL-60, KATO III), mutta perusperiaate on sama: ne ovat syöpäsoluja, jotka kasvavat nyt elimistön ulkopuolella. Jos joku aine pystyy tappamaan niitä pienillä pitoisuuksilla koeputkessa, on ainakin teoriassa mahdollista, että sama vaikutus saataisiin aikaan ihmiselimistössä. Tietysti aineet pitää saada ensin elimistöön, verenkiertoon ja sieltä soluihin, joten tuloksia ei voi aina suoraviivaisesti soveltaa koeputkesta ihmisiin. Kuitenkin ne usein näyttävät suuntaa, miten elimistössä aineet tulevat reagoimaan.

Shabbeer ym. (2009) havaitsivat, että rohtosarviapilauute hidastaa rinta-, haima- ja eturauhassyöpäsolujen kasvua ja osittain tuhoaa niitä, mutta jättää terveet solut henkiin. Rohtosarviapilaa on kokeiltu myös moniin, spesifeihin syöpäsolulinjoihin. Kun tutkijat kokeilivat soijapapu- ja rohtosarviapilauutetta estrgeeniherkkään syöpäsolulinjaan MCF-7, he havaitsivat, että soijauute vahvistaa syöpäsolujen kasvua, mutta rohtosarviapilauute saa syöpäsoluissa aikaan solukuoleman (Sebastian & Thampan 2007). Alshatwi ym. (2013) käsittelivät MCF-7 -rintasyöpäsoluja rohtosarviapilauutteella ja totesi, että 100 µg/mL (100 mikrogrammaa millilitrassa) vahvuisessa liuoksessa 24 tunnissa 71,8 % syöpäsoluista oli kuollut. Myös pienemmillä pitoisuuksilla oli vaikutusta: 65 µg/mL liuos sai 46,1 % syöpäsoluista kuolemaan; 48 tunnin jälkeen luku oli 58,9 %. Toisin sanoin, rohtosarviapilauute sai syöpäsoluissa aikaan solukuoleman, ja vaikutus oli riippuvainen aineen pitoisuudesta.

Yksi rohtosarviapilan vaikuttavista aineista on diosgeniini, joka on luonnollinen steroidinen saponiini. Sitä on löydetty lähinnä rohtosarviapilasta, ja sillä uskotaan olevan paljon syöpää hoitavia ominaisuuksia. Hiirillä sen on osoitettu ehkäisevän syöpää. Tutkijat epäilevät, että vaikutus tapahtuu antioksindanttisuudesta eli siitä, että aine ehkäisee hapettumisreaktioita. (Jagadeesan ym. 2012)

Samoin Khoja ym. (2011) huomasivat, että 50 μg/mL liuos tuhosi 24 tunnissa 23,2 % ja 48 tunnissa 73,8 % syöpäsoluista. Tutkijat pohtivat, että aineella voisi olla käyttöä rintasyöpäpotilaiden täydentävänä hoitona. Samanlaisia tuloksia saivat myös Srinivasan ym. (2009) (tarkemmin diosgeniinistä, rohtosarviapilan vaikuttavasta saponiinista), Sreeja ym. (2010) ja Al-Oqail ym. (2013), jotka käyttivät rohtosarviapilan siemenöljyä eri pitoisuuksilla eri syöpäsolulinjoihin.

Rohtosarviapilalla on havaittu olevan vaikutusta myös keuhkosyöpäsolulinjaan A549 (Mohammad ym. 2013, jotka tarkemmin ottaen tutkivat diosgeniinia; Rahmati-Yamchi ym. 2014 sekä puhdas diosgeniini että rohtosarviapilauutteen diosgeniini). Rohtosarviapilan on havaittu vaikuttavan myös HEp-2 ja WISH-soluihin (Al-Oqail ym. 2013), Jurkat-soluihin (Al-Daghri ym. 2012), eturauhassyöpäsoluihin PC-3 (Chen ym. 2011), leukemiaan HL-60 (Hibasami ym. 2003), suolisyöpään HT-29 (Raju ym. 2004) sekä hepatosellulaariseen karsinoomaan HCC, joka on yleisin maksasyövän tyyppi (Li ym. 2010). Samalla tavalla myös Alsemari ym. (2014) huomasivat koeputkikokeessaan, että rohtosarviapilauute tappoi syöpäsoluja. Myös T-solulymfooma oli mukana tutkimuksessa.

Rohtosarviapilan suhdetta syöpään on tutkittu myös muuten koeputkiolosuhteissa; katso laajemmin Shishodia & Aggarwal (2006), Aggarwal & Shishodia (2006) Aggarwal ym. (2008) ja Srinivasan ym. (2009) sekä Kapoor 2012 ja Sung ym. 2012.

Eläinkokeet antavat lupaavia tuloksia

Koeputkitutkimuksista on siirrytty myös lähemmäs eläviä olentoja. Tähän mennessä on saatu tuloksia myös siitä, että rohtosarviapilan siemenet ja siemenuute vaikuttavat myös hiirien ja rottien syöpäkasvaimiin.

Rohtosarviapila on osoittanut tehonsa hiirien ja rottien syöpien hoidossa. Das ym. (2012) antoivat rohtosarviapilan vaikuttavaa ainetta, diosgeniinia, yhdessä mustakuminan tymoquiniinin kanssa syöpää sairastaville hiirille, ja totesivat sen vähentävän syöpäkasvainten kokoa ja massaa. Myös Sur ym. (2001) havaitsivat, että rohtosarviapilan alkoholiuute vähensi yli 70 % syöpäsolujen kasvua kontrolliryhmään verrattuna. Uute suojasi myös voimakkaasti tulehduksilta. Tutkijat näkevät, että rohtosarviapilalla voisi olla potentiaalia syövän ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. Rajun ym. (2004) tutkimuksessa havaittiin myös, että rohtosarviapila ja diosgeniini vähensivät suolisyövän muodostumista rotilla. Zhilenkon ym. (2012) tutkimuksessa rohtosarviapilan siemenjauhe vähensi rotilla kasvainten kasvua 25–40 % (Ca755 mouse mammary carcinoma ja Guerin's carcinoma) ja 27–63 % malonidialdehydin määrää maksassa, sydämessä ja munuaisissa. Samoin veriarvot parantuivat. Samoin Ali ym. (2013) havaitsivat, että rohtosarviapila vaikutti ihosyöpään, ja aine myös vähensi ja pienensi kasvaimia.

Rohtosarviapila saattaa suojella elimistöä myös syövän muodostumiselta erilaisissa karsinogeenien aiheuttamissa rasitustiloissa. Devasena & Menon (2003) suorittivat kokeen, jossa he tutkivat rohtosarviapilan kykyä suojata erilaisilta karsinogeeneilta. He huomauttavat, että kun rotat altistuvat karsinogeenille (tässä yhteydessä DMH eli 1,2-dimetyylihydratsiini), niille kehittyy erilaisia syöpäkasvaimia. Kun rotille annettiin heidän kokeessaan rohtosarviapilan siemenjauhetta (2 g/painokilo/päivä), se ehkäisi syöpäkasvainten muodostumista karsinogeeneista huolimatta. Ainetta saavien rottien suolen ja maksan kudosten beta-glukuronidaasitasot olivat huomattavasti matalammalla kuin verrokkiryhmällä. Tutkijat epäilivät, että rohtosarviapilan kuidut, flavonoidit ja/tai saponiinit olisivat vastuussa tästä.

Toisessa tutkimuksessa havaittiin, että DMH:ta (1,2-dimetyylihydratsiinia) saaneet rotat kehittivät 100 % varmuudella suolikasvaimia. Kuitenkin rohtosarviapilan siemenet suojelivat koeryhmässä olevia rottia niin, että vain 16,6 % testiryhmän rotista sai suolikasvaimia. (Devasena & Venugopal Menon 2007.)

Samoja tuloksia on saatu myös muilla aineilla. Myös DMBA (7,12-dimethylbenz(alpha)anthracene) aiheuttaa rintasyöpää. Kun rotat saivat 200 mg/painokilo päivässä rohtosarviapilan siemenuutetta, se ehkäisi selvästi syövän muodostumista DMBA:lle altistumisesta huolimatta (Amin ym. 2005). Myös Chatterjee ym. (2012) havaitsivat, että rohtosarviapila suojasi karsinogeneettisiltä aineilta (DMBA ja 12-O-tetradecanoylphorbol-13-acetate). He huomasivat, että kun hiirille annettiin rohtosarviapilaa ennen altistusta, sen aikana, jälkeen tai kaikissa kolmessa vaiheessa, karginogeenien vaikutukset pienenivät. Rohtosarviapilan antaminen oli tehokkaampaa, kun sitä annettiin ennen syövälle altistumista (verrattuna altistuksen aikana tai sen jälkeen annettuun annokseen), ja kaikkein tehokkainta, kun uutetta saatiin ennen, aikana ja jälkeen.

Alustava vaikutus ihmisillä

Onko mahdollista, että rohtosarviapila suojelee myös ihmisiä syövältä tai vaikuttaa positiivisesti syövän puhkeamisen jälkeen? Ikävä kyllä tähän ei ole mahdollista vielä vastata, sillä potilastutkimuksia ei ole vielä merkittävästi.

Rai ym. (2006) tekivät tutkimuksen, johon osallistui 153 sappirakon syöpää sairastanutta potilaista. Heidän verrokkiryhmäkseen otettiin 153 sappikivistä kärsivää potilasta. Kun heidän kasvien ruokailutottumuksiaan tarkasteltiin, pieni kasvien syöminen oli yhteydessä sappirakon syövän esiintymiseen. Tutkijat havaitsivat, että myös rohtosarviapilan lehtien läsnäolo ruokavaliossa oli käänteisesti yhteydessä syövän esiintymiseen.

Syöpään liittyvät myös muut immuunijärjestelmän sairaudet. Panghal ym. (2011) ottivat veri- ja suusolunäytteet 40 suusyöpää sairastavalta ja sädehoidossa käyvältä potilaalta, ja tunnistivat näytteistä sairauksia aiheuttavia bakteereja. Rohtosarviapilauute kykeni tuhoamaan useimpia haitallisia mikrobeja. Tutkijat päättelivät, että moni yrtti, myös rohtosarviapila, saattaisi olla käyttökelpoista mikrobien tappamiseen ja oheisinfektioiden hoitamiseen syöpähoitoa saavilla potilailla. Bhatia ym. (2006) myös pohtivat mahdollisuutta, että rohtosarviapila saattaisi kyetä suojaamaan elimistöä solusalpaajien sivuvaikutuksilta.

Mitä tässä vaiheessa tulisi ajatella?

Tutkimusten mukaan rohtosarviapilan mahdollisuudet sekä syövän ehkäisyssä että mahdollisessa hoidossa tulisi ottaa vakavasti – ainakin niin vakavasti, että asiasta tulisi tehdä lisätutkimusta. Kuitenkin tässä vaiheessa ei vielä ole mahdollista sanoa, että rohtosarviapila ehkäisisi tai parantaisi syöpää ihmisillä. Ihmisillä tehdyt tutkimukset ovat vielä hyvin vaatimattomia.

Toisaalta on huomattava, että erityisesti koeputkiolosuhteissa tehdyt tutkimukset sekä eläintutkimukset ovat hyvin positiivisia. Koko läpikäydystä uudesta tutkimusaineistosta huomattiin, että ainoa negatiivinen tulos oli, että rohtosarviapilasta eristetty protodioskiini vaikutti vain heikosti vatsasyöpään (KATO III; Hibasami ym. 2003). Tässäkään tutkimuksessa ei ollut kyse koko rohtosarviapilasta, vaan yhdestä siitä eristetystä, vähemmän tutkitusta aineesta.

Toisaalta on mahdollista, että tulosten raportoinnissa on erilaisia vääristymiä. Ns. julkaisuvääristymä (publication bias) tarkoittaa sitä, että tutkimuksen lopputulos vaikuttaa siihen, julkaistaanko tuloksia vai ei. Yksi mahdollisuus on siinä, että jos tutkijaryhmä saa tutkimuksessaan ”nollatuloksen” (tutkittavalla aineella ei ole odotettua vaikutusta), he eivät yksinkertaisesti julkaise tutkimusta. He joko ajattelevat tehneensä jotain väärin, toteavat, että ketään ei kiinnostaisi kuitenkaan tai yksinkertaisesti menettävät mielenkiintonsa tutkimusten raportointiin. Toinen vaihtoehto on siinä, että vaikka tutkijat lähettäisivät tutkimuksensa johonkin tieteelliseen aikakauskirjaan eli journaliin julkaisemista varten, julkaisun toimittajat eivät pidä tuloksia tarpeeksi mielenkiintoisina lukijoita (tai lehden profiilia) ajatellen, joten jättävät artikkelin julkaisematta. (ks. Dickersin ym. 1987)

Toisaalta edelleen on mahdollista, että rohtosarviapilalla on paljon potentiaalia, ja tutkimustulokset heijastelevat tätä. Tämä on hyvin mahdollista. Sekin on totta, että ihmisillä tehdyt tutkimukset ovat kalliita, pitkäkestoisia ja hankalia, ja erityisesti syöpäpotilailla niihin liittyy monia vaikeuksia. Lisäksi rohtosarviapila on luontainen kasvi, jota ei ole mahdollista patentoida. Tästä syystä lääkevalmistajilla, jotka tekevät paljon kokeita, ei ole mielenkiintoa perehtyä aiheeseen, sillä sitä kautta ei ole mahdollisuutta saada markkinoille patentoitua lääkettä.

Kaiken kaikkiaan ei vielä ole mahdollista sanoa, että rohtosarviapilaa kannattaisi syöttää syöpäpotilaille. Tästä on tuskin haittaakaan, mutta vielä on epäselvää, millaisia annoksia yrttiä tai yrttiuutetta tulisi käyttää, jotta vaikutukset edes olisivat mahdollisia. Kuitenkin ainetta tutkitaan niin ahkerasti, että lienee vain ajan kysymys, että kysymykset toimivuudesta ja annostuksesta saavat vastauksensa, suuntaan tai toiseen.

Näytön taso: 2 (jonkinlainen näyttö)  (?)

Näytön taso: 2 (jonkinlainen näyttö) (?)