Glukosamiinisulfaatti on yksi rustokudoksen tärkeä rakennusaine. Samoin sitä on erityisen paljon kitiinissä, jota on hyönteisten ja esimerkiksi simpukoiden kuorissa.

Glukosamiinisulfaattia on käytetty erityisesti nivelterveyden ylläpitoon. Nivelterveyden edistämiseksi ja erityisesti nivelrikon hoitoon on jatkuvasti etsitty sopivia lääkkeitä ja ravintolisiä, sillä yleensä nivelrikon hoidossa käytettävät tulehduskipulääkkeet (esim. ibuprofeeni) aiheuttavat vakavia vatsavaivoja pidemmässä käytössä.

Glukosamiinisulfaattia valmistetaan usein simpukoiden, rapujen tai hummerien kuorien kitiinistä. Osa glukosamiinista voidaan valmistaa myös Aspergillus niger -sienen avulla.

Sulfaattia vai hydrokloridia?

Glukosamiinia esiintyy perusravintolisissä kahdessa eri muodoissa: glukosamiinisulfaattina ja glukosamiinihydrokloridina (kirjoitetaan joskus muodossa ”glukosamiini HCl”, jossa HCl on suolahapon kemiallinen kaava).

Glukosamiinihydrokloridia pystytään valmistamaan kasviperäisesti, ja sitä mainostetaan joskus vegaaneille kelpaavana tuotteena. Vaikka sekä glukosamiinisulfaatti että glukosamiinihydrokloridi ovat teknisesti ottaen glukosamiinia, niin tutkimusten perusteella näyttää suhteellisen selvältä, että ne ovat täysin eri aineita. Kun glukosamiinisulfaatin kohdalla on saatu paljon positiivisia tutkimustuloksia, glukosamiinihydrokloridi ei näytä vaikuttavan ainakaan nivelten terveyteen.

Glukosamiini ja nivelet

Glukosamiinisulfaatin vaikutusta nivelten hyvinvointiin on tutkittu ahkerasti. Yleensä ei ajatella, että tieteellinen tutkimus herättäisi suurempia tunteita, mutta erityisesti asialleen omistautuneissa tutkijoissa omaan tutkimuskohteeseen suhtaudutaan kiintymyksellä. Glukosamiini ei ole tässä suhteen poikkeus, vaan mukana on ollut intensiivisiä tunteita, syytöksiä molemmin puolin tulosten vääristelystä ja tavasta koota toisten tutkimusten tuloksista meta-analyysejä.

Monet tutkimukset glukosamiinista ovat positiivisia, alkaen aina Müller-Fassbenderin ym. (1994; 200 osallistujaa, 1500 mg glukosamiinisulfaattia vs. 1200 mg ibuprofeenia) ja Noackin ym. (1994; 252 osallistujaa, 1500 mg glukosaminisulfaattia vs. plasebo) suuremmista tutkimuksista esimerkiksi Herrero-Beaumontin ym. (2007) GUIDE (Glucosamine Uno In Dies Efficacy, ”Kerran päivässä otetun glukosamiinin vaikutus”) -tutkimukseen, jossa oli mukana 318 tutkittavaa.

Suurimpia tutkimuksia, joita glukosamiinista on tehty, on ns. GAIT (Glucosamine/Chondroitin Arthritis Intervention Trial, ”Nivelrikon interventiotutkimus, jossa käytetään glukosamiinia/kondroitiinia2) -tutkimus. GAIT-tutkimuksessa mukana oli 1583 osallistujaa ja koe kesti kuusi kuukautta. Koe oli hyvin toteutettu, mutta siinä glukosamiinisulfaatilla ei havaittu vaikutusta. (Clegg ym. 2006) Kuitenkin koetta on kritisoitu erityisesti siitä, että siinä plaseboa saaneilla mitattiin lähes uskomattoman hyvää parantumista. Ernst (2006) huomauttaa kommentissaan, että jos plasebolla tilan paremmaksi tulevaksi laskettava lääkevaikutus huomataan 60 %:lla ryhmästä (WOMAC-pisteytyksen parantuminen 20 %), siitä on vaikea pistää paremmaksi oikeastaan millään lääkkeellä.

Glukosamiinin teho riippuu oikeastaan siitä, keneltä kysytään. Wandelin ym. (2010) meta-analyysissä ei nähty vaikutusta ja kehotettiin jättämään aine pois käytöstä, mutta kuten Salazar ym. (2014) huomauttavat, artikkelin julkaissut journali veti tukensa jälkimmäiseltä väitteeltä. Toisaalta esimerkiksi Singh ym. (2015) totesivat, että tutkimuksissa laajemmalla tasolla havaittiin vaikutusta; toisaalta, kun otettiin mukaan vain suuremmat tutkimukset (200+ osallistujaa), joissa ei ollut mukana glukosamiinia valmistavia yrityksiä, tulokset olivat pienempiä, vaikka ne osoittivat hyvin samaan suuntaan. He toteavat, että ainakin pieniä tuloksia on ilmeisesti havaittavissa; jos tuloksia tarkastellaan asteikolla 0–100, tulos olisi noin 8.

Glukosamiinisulfaatin vaikutus on tällä hetkellä vielä väittelyn kohteena, erityisesti suurissa tutkimuksissa saatujen poikkeamien tähden. Suomalainen Käypä hoito -suositus vuodelta 2012 ei pidä glukosamiinisulfaattia toimivana, mutta esimerkiksi Yhdysvaltojen Medline Plus, joka on valtion palvelu (tuottajana National Library of Medicine) pitää vuonna 2016 päivitetyssä kannanotossaan glukosamiinisulfaattia ”todennäköisesti vaikuttavana” aineena nivelrikon hoidossa. Keskustelu jatkunee siis vielä.

Näytön taso: 4- (laadukas näyttö, mutta kiisteltyjä tuloksia)    (?)

Näytön taso: 4- (laadukas näyttö, mutta kiisteltyjä tuloksia) (?)

Glukosamiinin turvallisuus

Glukosamiinin mahdollisista sivuvaikutuksista on kerääntynyt paljon tietoa ihmisillä erilaisista kokeista. Glukosamiinin yleisimmät haittavaikutukset ovat lähinnä vatsavaivoja: ripulia, ummetusta, närästystä tai pahoinvointia. Harvinaisia oireita ovat uneliaisuus, päänsärky ja iho-oireet.

Raskaana olevien ja imettävien tulisi välttää glukosamiinia, koska sen vaikutuksesta syntymättömien tai imeväisikäisten lasten terveyteen ei ole tarpeeksi tietoa. Samoin astmaatikkojen tulisi käyttää ainetta varovaisesti. Glukosamiinilisä kannattaa jättää muutama viikko ennen leikkausta, koska glukosamiini voi vaikuttaa veren hyytymiseen. Samoin glukosamiinin käytöstä kannattaa keskustella lääkärin kanssa, jos veren kolesterolitasot tai verenpaine ovat erityisen korkealla.

Turvallisuustaso A-

Turvallista terveille aikuisille, mutta ei riittävästi tietoa turvallisuudesta raskaana oleville ja imettäville.

Ks. artikkeli ”Glukosamiinisulfaatin turvallisuus”

Lääkettä vai ei?

Glukosamiini on edelleen mainittuna ns. lääkeluettelossa. Kuitenkin vuonna 2013 Fimea päätti mahdollistaa glukosamiinin myymisen myös ravintolisänä. Taustalla oli vuosien oikeustaistelu siitä, oliko yhtä valmistetta lupa myydä ravintolisänä vai ei. Kun Fimea oli voittanut pitkän oikeustaistelunsa siitä, että glukosamiinivalmisteet todella ovat lääkkeitä, se käänsi kelkkansa ja vapautti valmisteiden myynnin.

Ks. artikkeli ”Glukosamiini: onko se lääkettä?”