Foolihappo on odottavien äitien turvavitamiini, jota ei kuitenkaan tule syödä loputtomasti.

Maksapaisti ei ole ensimmäinen asia, joka tulee mieleen, kun mietitään hyviä ravinteiden lähteitä. Kuitenkin tässä vähemmän arvostetussa ruuassa on erityisen paljon ihmiselle välttämätöntä ravintoainetta, folaattia. Folaatti on tunnettu ja osittain myös kiistelty B-ryhmän vitamiini, tarkemmin ottaen B9-vitamiini.

Tarkasti ottaen ”folaatti” on yleisnimitys ryhmälle vesiliukoisia B-vitamiineja, joilla on foolihapon biologinen aktiivisuus. Folaatti on välttämätöntä solujen jakautumiselle sekä solujen geeniperimän ja proteiinin muodostumisessa. Erityisesti punasolujen muodostumisessa folaatti on välttämätöntä. Tämän lisäksi se on tarpeellista kasvulle sekä ruuansulatuskanavan toiminnalle. Raskauden aikana folaatin tehtävä on ehkäistä sikiön hermostoputken sulkeutumishäiriöitä. Tavallinen folaatin puutosoire on anemia.

Jos mennään hieman syvemmälle, folaatin aktiivinen muoto aineenvaihdunnassa on tetrahydrofolaatti. Ravintolisissä ja elintarvikkeiden rikastamisessa käytetään puhdasta foolihappoa. Foolihappoa on osattu valmistaa aina vuodesta 1945 asti synteettisesti (ks. Bailey & Ayling 2009). Folaatti viittaa siis yleisesti fooliyhdisteisiin niin elimistössä kuin kasveissakin, ja foolihappo on erityinen folaatin muoto.

Tarve, saanti ja lähteet

Vaikka Suomessa ravinnon saaminen on yleisesti erittäin hyvällä mallilla, Finravinto 2012 -tutkimuksen mukaan kaiken kaikkiaan suomalaiset saavat folaattia ja rautaa vähiten suhteessa suosituksiin (Helldán ym. 2013). Suomessa folaatin saanti on miehillä noin 270 µg/vrk 25–64-vuotiailla ja 255 µg/vrk 65–74-vuotiailla. Naisten folaatin saanti on 234 µg/vrk 25–64-vuotiailla ja 219 µg/vrk 65–74-vuotiailla. Folaatin saantisuositus on 300 µg vuorokaudessa (Valtion ravitsemusneuvottelulautakunta 2014.)

Folaatin kohdalla on tärkeää huomata, että raskaaksi tulemista suunnittelevat ja raskaana olevat naiset ovat folaatin tarpeen suhteen erityisryhmä. EFSA:n asiantuntijapaneelin mukaan raskautta suunnittelevan äidin tulisi käyttää päivittäin 400 µg folaattia/foolihappoa alkaen vähintään kolme kuukautta ennen hedelmöittymistä (EFSA 2013).

Folaattia on erityisen paljon maksassa. Muita folaatin luonnollisia lähteitä ovat tuoreet kasvikset, kuten kaalit, salaatit ja punajuuri, sekä hedelmät, pavut, marjat ja täysjyvävilja. Finelin sivuilla on lista eniten folaattia sisältävistä elintarvikkeista.

Toisaalta valmistustavalla saattaa olla vaikutusta ruuan folaattipitoisuuteen. Vaikka ajoittain netistä löytyy kirjoituksia, joiden mukaan keittäminen tuhoaa 95 % ruuan folaatista, tämä ei näytä perustellulta. McKillop ym. (2002) totesivat kokeissaan, että keittäminen tuhoaa pinaatin folaateista noin 51 %; parsakaalin kohdalla 56 % folaateista tuhoutuu. Sen sijaan höyryttämällä valmistetut pinaatit ja parsakaalit eivät osoita folaattipitoisuuden laskua, vaikka niitä kypsennetään maksimiaika (parsakaali 15 min, pinaatti 4,5 min). Kokonaisten perunoiden keittäminen tunnin ajan ei vähennä folaattipitoisuutta merkittävästi. Näin ollen ruuan folaattipitoisuus määrittyy hyvin pitkälle ruuan tyypin ja kypsentämismenetelmän mukaan.

Folaatintarve sekä alkoholin, tupakan ja teen käyttö

On joitakin aineita, jotka joko lisäävät folaatin tarvetta tai vaikeuttavat sen imeytymistä. Tupakointi on yhteydessä laskeneeseen veriplasman folaattipitoisuuteen. Esimerkiksi Stark ym. (2005) saivat tällaisia tuloksia tutkimuksessaan. Myös Tungtrongchitr ym. (2003) esittävät tutkimustulokset bangkokilaisen sotilasyksikön jäsenistä, ja toteaa, että tupakoiminen ilmeisesti laskee veren folaattitasoja. Samanlaisia tuloksia saivat myös Gabriel ym. (2006).

Myös alkoholilla on havaittu vaikutuksia elimistön folaattitasoihin. Halsted ym. (2002) havaitsivat, että krooninen alkoholinkäyttö heikentää folaattien imeytymistä. Toisaalta alkoholin ja folaattien suhde ei ole kovin yksiselitteinen, koska ajoittain se on yhteydessä jopa nousseisiin folaattitasoihin (ks. esim. Stark ym. 2005). Kuvio vaatii siis näillä näkymin lisäselvitystä.

Myös tee on saanut oman osansa tutkimuksissa, joissa tarkastellaan foolihapon imeytymistä. Alemdaroglu ym. (2008) antoivat terveille koehenkilöille 400 µg foolihappoa, jonka nämä nielivät joko veden, vihreän teen tai mustan teen kanssa. He kokeilivat myös suurta 5000 µg foolihappoannosta, joka nieltiin joko veden tai vihreän teen kanssa. Koehenkilöiltä otettiin 8 tunnin ajan verinäytteitä, joista tutkittiin veren folaattipitoisuutta. 400 µg annoksella vihreä tee vähensi imeytymistä kokonaisuudessaan 26,6 % ja musta tee 17,9 % (AUC eli kuvaajan alle jäävän alueen määrä) verrattuna veteen. 5000 µg foolihappotabletin kohdalla vihreä tee vähensi veren folaattipitoisuutta 39,9 % (AUC). Tämän tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että jopa pienet pitoisuudet mustaa tai vihreää teetä muuttavat foolihapon biosaatavuutta merkittävästi.

Kaikki eivät ole saaneet vastaavia tuloksia. Liu ym. (2015) eivät havainneet 1724 kiinalaiselle, raskaana olleelle naiselle tekemässään tutkimuksessa yhteyttä veren matalien folaattitasojen ja teenjuonnin välillä, kun tulokset stratifioitiin foolihappolisien syömisen ym. mukaan. Sen sijaan Shiraishi ym. (2010) suorittivat vastaavan tutkimuksen Japanissa, johon osallistui 254 tervettä, raskaana ollutta naista. He havaitsivat, että vihreän tai oolong-teen runsas nauttiminen oli yhteydessä veren laskeneisiin folaattitasoihin. Ks. myös Steinmann ym. (2013).

Vaikka osa tutkimuksista on vielä vaiheessa, alustava näyttö puhuu siitä, että erityisesti tupakoivien ja teetä juovien kannattaa tarkistaa foolihapon saantinsa. Runsaasti alkoholia juovien kohdalla asia lienee murheista pienimpiä, mutta siitä huolimatta asia, johon kannattaa kiinnittää huomiota.

Yliannostus ja suurten annosten riskit

Foolihappo muuttuu ihmiselimistössä folaatiksi monimutkaisen prosessin seurauksena. Kuitenkin jossakin vaiheessa elimistön raja muuttaa foolihappoa folaatiksi tulee vastaan, ja ylijäävä määrä foolihappoa jää kiertämään verenkierrossa ennen poistumistaan elimistöstä. Tutkimusten perusteella ylenpalttinen foolihapon saaminen näyttää olevan yhteydessä kohonneeseen syöpäriskiin. Kuitenkin 400 µg määrää voidaan pitää vielä hyvinkin turvallisena, mutta jos määrät alkavat tästä kohota merkittävästi, on syytä harkita vähentämistä. Suurin sallittu päiväannos on 1000 µg

Ks. artikkeli ”Paljonko foolihappoa on liikaa?”

Vaikutus raskauteen ja sikiön terveyteen

Foolihapon merkitys korostuu erityisesti raskaana olevilla naisilla. Folaatin puute altistaa sikiön hermoputken sulkeutumishäiriölle eli selkärankahalkeamalle, joka saattaa helposti johtaa sikiön kuolemaan. Eloon jääneillä oireina ovat alaselässä olevan selkärankatyrän lisäksi usein alaraajojen tunnottomuus tai heikkous ja mahdollinen kognitiivinen jälkeenjääneisyys. Hermoputken sulkeutumishäiriö tapahtuu jo raskauden ensimmäisinä viikkoina, joten sen jälkeen lisätty foolihapon saanti ei ehkäise eikä pysty korjaamaan vammaa. On selvää näyttöä siitä, että riittävä foolihapon saanti raskauden alkuvaiheissa ehkäisee sikiönkehityksen hermoputken vaurioita (Hathcock 1997). Myös EFSA on hyväksynyt terveysväitteen, jonka mukaan foolihappo lisää raskaana olevan naisen elimistön folaattitasoja, ja että elimistön alhainen folaattipitoisuus on sikiön hermoputken sulkeutumishäiriön riskitekijä. (Yllättäen myös alkuraskauden saunomisella ja muulla kuumalle altistumisella, mutta erityisesti porekylvyllä raskauden ensimmäisellä kolmanneksella on selkäytimen sulkeutumishäiriöille altistava vaikutus, ks. Milunsky ym. 1992).

Alkuraskauden 400 µg foolihappoannos vähentää selkäydinkaaren sulkeutumishäiriön, meningomyeloseelen (MMC), ilmenemistä 70–80 %. Yhdysvalloissa alettiin lisätä foolihappoa ruokiin vuonna 1996, ja MMC:n esiintymiset vähenivät 26 % vuodesta 1996 vuoteen 2007 tultaessa. (Shaer ym. 2007.) Hermoputken sulkeutumishäiriö ei ole Suomen mittakaavassa valtava ongelma, mutta se on toisissa paikoissa vakava ongelma. Stark ym (2005) havaitsivat, että Detroitin afroamerikkalaisista, raskaana olleista naisista 98 % jäi alle Yhdysvaltojen raskaana olleille suositellun tason (600 µg/vrk) ja 76 % jäi alle naisten suositellun tason (320 µg/vrk). Alueella raportoidaankin 3,1 hermoputken sulkeutumishäiriötä tuhatta elävänä syntynyttä lasta kohden, eli määrä on huomattavan suuri. Tämä on surullista, koska näinkin vakava vammautuminen olisi todennäköisesti ehkäistävissä riittävällä foolihapon saannilla. Jos tämä ei ole mahdollista ravinteikkaammalla ruualla, se on mahdollista joko rikastetuilla elintarvikkeilla tai ravintolisillä.

Foolihapolla on myös muita raskauteen liittyviä vaikutuksia. Martinussen ym. (2015) havaitsivat, että hoikilla ja normaalipainoisilla äideillä (BMI alle 25), jotka käyttivät foolihappolisää ennen raskautta, oli 40 % pienempi riski sairastua raskausmyrkytykseen. Tutkimukset ovat kuitenkin vielä alustavia.

Vaikutus kognitiivisiin kykyihin ja häiriöihin

Folaatti on tärkeätä hermostolle kaikissa ikäkausissa, ja koko ajan kerääntyy lisää näyttöä siitä, että folaatti on yhteydessä aivojen vanhentumiseen, erityisesti mielialaa ja kognitiivisia eli tiedonkäsittelyyn liittyviä kykyjä sääteleviin toimintoihin (Reynolds 2002). Reynolds (1968) suoritti kokeen, jossa 26 folaatinpuutteesta kärsivälle epileptikolle annettiin 5 mg foolihappoa päivässä yhdestä viiteen vuotta. Tämä sai aikaan merkittäviä muutoksia parempaan monella, vaikka joillakin potilailla kohtausten määrä lisääntyi.

Tutkimusten perusteella myös depressiolla eli masennuksella on yhteyksiä folaatin puutteeseen. Itse asiassa viimeisen 35 vuoden aikana tutkimuksissa on havaittu vahva korrelaatio folaatin puutteen ja mielenterveyshäiriöiden, kuten depression ja epilepsian kognitiivisen tason laskemisen, kanssa epileptikoilla sekä neurologisia, psykiatrisia, geriatrisia ja psykogeriatrisia häiriöitä sairastavilla. (Reynolds 2002.) Tämä ei vielä luonnollisesti tarkoita, että kaikki hoituisi foolihappoa antamalla, vaan että tarkentavaa lisätutkimusta on mielekästä tehdä näillä alueilla.

Kaikki eivät kuitenkaan ajattele, että foolihappo pelastaisi vanhuuden kognitiiviset kyvyt, vaan päinvastoin. Jotkut ovat olleet huolissaan foolihappolisän vaikutuksesta vanhusten kognitiivisiin kykyihin. Morris ym. (2005) huomauttivat, että yli 400 µg päivittäiset folaattiannokset olivat heidän tutkimuksessaan yhteydessä nopeammin heikentyviin kognitiivisiin toimintoihin. Tutkijat kommentoivat, että tämä tulos on vastoin kaikkea sitä, mitä he odottivat, ja toivovat lisätutkimuksia. Fridman (2005) kuitenkin syyttää Morrisia ja kumppaneita tilastojen heikosta lukemisesta, koska tutkimus ei ole ottanut huomioon ihmisten koulutustaustoja; korkeampi koulutustausta on useimmiten yhteydessä parempiin kognitiivisiin tuloksiin, ja korkeasti koulutettu henkilöolisi ollut herkempi tulosten vaihtelulle kuin henkilö, jolla oli jo lähtökohtaisesti matalat pisteet. Toisin sanoin, jos Nobel-tasolla oleva tutkijan tiedonkäsittelykyvyt alkavat heiketä, asiaa ei huomaa hänen kohdallaan yhtä helposti kuin sellaisen henkilön kohdalla, joka osaa lähtökohtaisesti hädin tuskin laskea kuuteen. Jos jälkimmäinen ei vanhentuessaan osaa laskea kuin viiteen, niin ensimmäisellä se voi tarkoittaa, että hän ei enää osaa selittää, mitä nuoruuden riemuissaan tarkoitti keksimällään monimutkaisella kaavalla.

Itse asiassa juuri Morris ym. (2007) toteavat myöhemmässä tutkimuksessaan, että vaikka veren korkea folaattipitoisuus oli yhdessä B12-vitamiinin puutteen kanssa yhteydessä anemiaan ja kognitiivisen tason laskemiseen, niin kun B12-vitamiinin tasot olivat normaalit, veriseerumin korkea folaattipitoisuus suojeli kognitiivisen tason laskemiselta.

Vaikutus sydämen toimintaan

Folaatilla on tutkimuksissa havaittu olevan yhteyksiä myös sydämen toimintaan. Zhou ym. (2012) toteavat monia tutkimuksia kattaneessa tutkimuskatsauksessaan, että liian matalat foolihapon ja B12-sekä B6-vitamiinin tasot voivat olla itsenäisiä veritulpan riskitekijöitä. Tästä syystä he sanovat, että monivitamiinilisän nauttiminen olisi hyödyllinen veritulppien ehkäisyssä; he silti toivovat, että aiheesta tehtäisiin vielä lisätutkimusta osoittamaan B-ryhmän vitamiinilisien käytännön hyödyt.

Huo ym. (2015) suorittivat huomattavan suuren, kaksoissokkomenetelmällä kontrolloidun kokeen, johon osallistui 20,702 kohonneesta verenpaineesta kärsivää potilasta, joilla ei ollut aiemmin havaittu sydänkohtausta tai -infarktia. He antoivat puolille osallistujista enalapriilia (käytetään sydämen vajaatoiminnan ja korkean verenpaineen hoitamiseen) ja toiselle puolelle enalapriilia sekä 800 µg foolihappoa vuorokaudessa. Tutkimuksen mediaaniseuranta oli 4,5 vuotta. Kun verrattiin pelkkään enalapriiliin, foolihappo paransi tuloksia. Tämä nähtiin ensimmäisen sydänkohtauksen määrissä (2,7 % yhdistelmässä vs. 3,4 % pelkässä enalapriilissä), ensimmäisten iskemioiden (veritulpan aiheuttama verenpuutos kudoksissa) määrissä (2,2 % vs. 2,8 %) sekä sydänkohtauksissa, jotka johtivat kuolemaan (3,1 % vs. 3,9 %). Kaiken kaikkiaan tutkijat toteavat, että näin suuressa aineistossa havaitaan, että enalapriilin yhdistäminen foolihappoon tarjoaa lisäsuojaa sydämen toiminnalle.

Kuten monen muunkin B-ryhmän vitamiinin kohdalla, foolihappo on myös yhteydessä laskeneeseen veren homokysteiinin määrään (Hathcock 1997). Homokysteiini on elimistön aineenvaihdunnassa syntyvä aminohappo. Vaikka veren kohonneet homokysteiinitasot ovat yleensä yhteydessä kohonneeseen sydänkohtauksen riskiin, foolihapon homokysteiiniä alentavasta vaikutuksesta huolimatta sillä ei ole havaittu vielä olevan sydänkohtausriskiä laskevaa vaikutusta. Näin toteavat muun muassa Albert ym. (2008) ja Zhou ym. (2011). Toisaalta Bailey & Ayling (2009) tekivät mielenkiintoisen tutkimuksen, jonka perusteella ihmisillä voi olla hyvin suuria geneettisiä eroavaisuuksia sen suhteen, miten folaatti toimii elimistössä. Tämä saattaisi siis selittää osan tuloksista.

Vaikutus erektiohäiriöihin

Foolihapolla on havaittu alustavaa vaikutusta myös erektiohäiriöihin. Yan ym. (2014) havaitsivat, että folaatin puutos oli yhteydessä erektiohäiriöihin. Tutkijat suosittelevatkin erektiohäriöistä kärsiville miehille foolihappolisää. Samoin Wong ym. (2002) havaitsivat, että 5000 µg annokset foolihappoa sekä 66 mg annokset sinkkisulfaattia yhdessä lisäsivät sperman määrää 74 % miehillä, joiden hedelmällisyys oli laskenut; samansuuntaisia muutoksia havaittiin myös tavallisilla miehillä. Ks. myös Shukla ym. (2008).

Tulokset eivät kuitenkaan tarkoita, että erektiohäiriöitään kannattaisi lähteä hoitamaan ottamalla farmakologisia eli lääkkeellisiä määriä foolihappoa. Foolihapon pitkäaikaiseen, ylenpalttiseen käyttöön voi liittyä terveysriskejä. Samoin lääkkeellisten määrien ottamiseen voi liittyä riskejä, joten olisi suotavaa, että lääkäri valvoo asiaa. Lisäksi erektiohäiriöt ovat monimutkainen kokonaisuus, jonka hoidossa on hyvä kääntyä terveydenhuollon ammattilaisten puoleen.

Muut mahdolliset vaikutukset

Foolihapolla on myös muita mahdollisia vaikutuksia. Kang ym. (2014) havaitsivat tutkimuksessaan, että korkeampi folaattien saaminen oli yhteydessä pienempään riskiin sairastua eksfoliatiiviseen glaukoomaan (silmän takana olevan näköhermon etenevä sairaus). Kuitenkin vaikutus näyttää hyvin tarkkarajaiselta ja vaatisi huomattavasti tutkimusta ennen kuin voidaan ajatella, että foolihappoa voidaan käyttää lääkkeenä tähän tilaan.

Foolihapon ja folaatin terveysväitteet

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen eli EFSA (European Food Safety Authority) myöntää erikseen elintarvikkeille ja ruoka-aineille terveysväitteitä. EFSA:n sivuilla on myös lista, josta voi tarkistaa tähän mennessä myönnetyt terveysväitteet. Terveysväite on vahvistus siitä, että jollakin aineella on positiivisia vaikutuksia terveyteen; esimerkiksi proteiinilla on terveysväite ”proteiini edistää lihasmassan kasvua”. Oikeuden terveysväitteeseen saa vain byrokraattisen prosessin perusteella, ja taustalla pitää olla huomattavasti tieteellistä tutkimusta, joka pystyy osoittamaan aineen vaikuttavuuden.

Foolihaposta saa EFSA:n mukaan käyttää seuraavaa terveysväittämää: foolihappolisän käyttäminen lisää äidin folaattitasoja. Äidin matalat folaattitasot ovat yhteydessä sikiön neuroputken kehityshäiriöihin. (EFSA 2013.)

Folaatille EFSA on hyväksynyt seuraavat terveysväitteet: folaatti edesauttaa normaalia veren muodostumista, normaalia aminohapposynteesiä, normaalia homokysteiinin aineenvaihduntaa sekä raskauden aikaista kudosten kasvua. Lisäksi folaatti osallistuu solujen jakautumisprosessiin. Samoin folaatti edesauttaa immuunijärjestelmän normaalia toimintaa, normaaleja psykologisia toimintoja sekä edesauttaa väsymyksen ja uupumuksen vähentymistä (EFSA 2009, EFSA 2010).

Terveysväitteiden kohdalla on hyvä huomata, että EFSA:n terveysväitteet koskevat vaikutuksia pelkästään terveillä ihmisillä. Toisin sanoin EFSA ei myönnä millekään aineelle lääkkeellisiä väitteitä, joissa viitataan jonkun sairauden parantamiseen, lievittämiseen tai ennaltaehkäisyyn, oli aiheesta kertova tutkimus miten uskottavaa tahansa.

Ks. myös artikkeli “Vitamiinien turvallisuuskysymyksiä”