E-vitamiini viittaa ryhmään rasvaliukoisia molekyylejä, joihin kuuluu neljä erilaista tokoferolia (alfa-, beeta-, gamma- ja deltatokoferoli) ja neljä tokotrienolia. E-vitamiini on ihmiselle välttämätöntä sen soluja ja rasvahappoja vapailta radikaaleilta suojaavien, antioksidanttisten ominaisuuksien vuoksi. Ihmisen veressä ja kudoksissa esiintyy tokoferoleja. Alfatokoferoli on biologisesti aktiivisin E-vitamiinin muoto. E-vitamiinipitoisuus ilmaistaan α-tokoferoliekvivalentteina (α-TE): 1  α-TE = 1 mg RRR alfatokoferolia. (EFSA 2006, s. 243–52.)

Tarve, annostus ja lähteet

Ihmisen kudoksissa olevien tokoferolien perustehtävä on estää monityydyttymättömiä rasvahappoja hapettumasta sieppaamalla vapaita radikaaleja ja luovuttamalla vetyä. Tämän vuoksi tarvittavat E-vitamiinin määrät ja saantisuositukset määrittyvät pitkälti monityydyttymättömien rasvahappojen saannin perusteella. E-vitamiinin vähimmäistarpeeksi on määritelty naisilla 8 mg/vrk ja miehillä 10 mg/vrk. E-vitamiinin turvallisen saannin yläraja on 300 α-TE (Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014; EFSA 2006).

Vitamin E_2.jpg

E-vitamiinin puutos voi aiheuttaa muun muassa hermostovaurioita, lihasheikkoutta, heikentynyttä immuunnivastetta ja tasapainon heikkenemistä. E-vitamiinin puutos on kuitenkin nykyään harvinaista. Sitä esiintyy lähinnä keskosilla ja pienikokoisilla vastasyntyneillä ja suolisto- tai maksasairauksista sekä imeytymishäiriöitä kärsivillä ihmisillä. (EFSA 2006.)

Hyviä E-vitamiinin lähteitä ovat muun muassa vehnänalkiot ja vehnänalkioöljy, manteli ja manteliöljy, auringonkukansiemenet ja auringonkukkaöljy, pähkinät ja pähkinäöljyt sekä oliivit ja oliiviöljy.

E-vitamiinin turvallisuus

E-vitamiinia ei voida pitää myrkyllisenä edes suurina annoksina. Suurten E-vitamiiniannosten yhteyttä veren hyytymisen heikkenemiseen on kuitenkin tutkittu. Osa tutkimuksista ei näe yhteyttä, kun taas toiset näkevät suurempien annosten olevan yhteydessä heikompaan veren hyytymiseen. Noin 1000 mg päiväannos on joissakin tutkimuksissa yhdistetty veren hyytymisen heikentymiseen.

EFSA totesi vuoden 2006 raportissaan turvallisen päiväsaannin ylärajaksi 560 mg. Tutkijat jakoivat tämän kuitenkin kahdella, jotta määrää ei varmasti ylitettäisi. Pyöristäen turvallisen päiväsaannin rajaksi määriteltiin 300 mg. (EFSA 2006.)

E-vitamiinilla on hyvin alhainen myrkyllisyystaso. Hiirillä, rotilla ja kaneilla alfa-tokoferolin LD50 (annos, joka tappaa 50 % koe-eläimistä) on 2000 mg/painokilo. Toisin sanoin 70-kiloisella ihmisellä olisi noin 50 % mahdollisuus jäädä henkiin 140 gramman E-vitamiiniannoksesta. (EFSA 2006.)

E-vitamiinin yhteydestä syöpään on keskusteltu viime aikoina. Osa tilastollisista tutkimuksista näkee lisäravinteista saadun, liiallisen E-vitamiinin lisäävän syöpäriskiä, kun taas osa tutkijoista ei päädy tähän tulokseen (ks. esim. Gaziano ym. 2009; Klein ym. 2011; Wang ym. 2014). Joissakin tutkimuksissa korkeiden, ravintolisistä saatujen E-vitamiiniannosten (yli 400 IU/vrk) on katsottu myös lisänneen kokonaiskuolleisuutta, mutta tutkimustuloksia ei voida automaattisesti yleistää koskemaan terveitä aikuisia, koska monilla tutkimuksiin osallistuneilla oli kroonisia sairauksia (Miller ym. 2005). Tämän hetkisen tiedon valossa E-vitamiinin suositeltua annosta ei kannata ylittää suuresti.

kirjain A.png

Turvallisuustaso A

Turvallista suosituilla annoksilla.

E-vitamiinin terveysväitteet

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen eli EFSA pitää virallista listaa eri ruoka-aineiden terveysväiteoikeuksista. Tähän listaan on kerätty eri aineista hyväksyttyjä väitteitä, joita EFSA:n asiantuntijaraati pitää tieteelliseltä näytöltään käytännössä samantasoisina kuin lääkkeiden kohdalla.

E-vitamiinille on hyväksytty yksi terveysväite: E-vitamiini edistää solujen suojaamista hapettumisstressiltä (Euroopan unionin virallinen lehti L136, 25.5.2012, s. 14).

Ks. myös artikkeli “Vitamiinien turvallisuuskysymyksiä